Voi surkeus!
Mutta onhan koiran elämässä paljon muutakin kuin agility. Itse asiassa koira voi vallan hyvin viettää mukavaa ja rikasta koiran elämää ilman ainuttakaan hyppyestettä, putkea tai puomia.
Vai voiko?
Monet harrastavat tottelevaisuutta. Siispä sitä kohti.
Tapahtui eräänä iltana kotona:
Juniori otti kourallisen Lennin lempinamuja ja kävi istumaan haaraistuntaan lattialle. Lenni kipitti kiireen vilkkaa pojan syliin ennen kuin Iiro ehtisi. Tottiskoira kävi istumaan pojan eteen, selkä poikaa päin. Siis häh? Niska-hartia -hierontaako se odotti?
No, sitten saatiin koira oikein päin. "Tassu!", kuului käsky. Lenni meni maahan.
Kun ei namia tullut, se nousi ylös istumaan ja katseli poikaa ihmeissään. "Tassu!" Lenni kävi taas makaamaan. "Ei oo totta, mitä sinä oot tälle opettanut?", kyseli poika ja nauroi katketakseen.
Kolmas yritys. Käsky tuli ja tällä kertaa Lenni pomppasi kahdelle jalalle ja yritti antaa yläviitosen.
Vielä enemmän naurua.
Sitten poika vaihtoi käskyä. "High five!" Se toimi vähän paremmin. Lenni pomppasi taas takajaloilleen ja mätkäisi molemmat tassut pojan kättä vasten. Sitten se istahti ja tuijotti makupalakättä odottavasti. Olihan se tehnyt koko ajan kovasti hommia, miksei niitä namuja jo sada suuhun?
Vielä muutama eri käsky perheen ulvoessa jo naurusta. Yksikään ei mennyt sinne päinkään. Emäntäkin pyyhki jo (ilon?) kyyneleitä silmäkulmastaan. Siinäpä meillä tulevaisuuden tottelevaisuusvalio.
Illalla harjoiteltiin salaa istu- ja tassu-käskyjä. Ei kai sinne tokokurssille voi muuten mennä ?
 |
| Tokoileminen on tylsää. Mieluiten pilkin tässä ja katselen unia makkaralla peitetystä keinusta. |
Posted with Blogsy