Lenni-poika, kovan onnen koira

Lenni-paran agilityura taitaa olla loppusuoralla. Eläinlääkäri tutki viime käynnillä paitsi naisen tuoksusta seonneen eturauhasen, myös röntgenkuvissa näkyvän selkärangan. Ja mitäs sieltä löytyikään. Yksi nikaman väli on kaventunut. Vielä ei ole ollut Lenniäisellä mitään oireita, mutta eläinlääkärin mielestä olisi hyvä välttää hyppäämistä ja kiipeilemistä, ettei välilevy luiskahda pois paikaltaan.
Voi surkeus!
Mutta onhan koiran elämässä paljon muutakin kuin agility. Itse asiassa koira voi vallan hyvin viettää mukavaa ja rikasta koiran elämää ilman ainuttakaan hyppyestettä, putkea tai puomia.
Vai voiko?
Monet harrastavat tottelevaisuutta. Siispä sitä kohti.

Tapahtui eräänä iltana kotona:
Juniori otti kourallisen Lennin lempinamuja ja kävi istumaan haaraistuntaan lattialle. Lenni kipitti kiireen vilkkaa pojan syliin ennen kuin Iiro ehtisi. Tottiskoira kävi istumaan pojan eteen, selkä poikaa päin. Siis häh? Niska-hartia -hierontaako se odotti?
No, sitten saatiin koira oikein päin. "Tassu!", kuului käsky. Lenni meni maahan.
Kun ei namia tullut, se nousi ylös istumaan ja katseli poikaa ihmeissään. "Tassu!" Lenni kävi taas makaamaan. "Ei oo totta, mitä sinä oot tälle opettanut?", kyseli poika ja nauroi katketakseen.
Kolmas yritys. Käsky tuli ja tällä kertaa Lenni pomppasi kahdelle jalalle ja yritti antaa yläviitosen.
Vielä enemmän naurua.
Sitten poika vaihtoi käskyä. "High five!" Se toimi vähän paremmin. Lenni pomppasi taas takajaloilleen ja mätkäisi molemmat tassut pojan kättä vasten. Sitten se istahti ja tuijotti makupalakättä odottavasti. Olihan se tehnyt koko ajan kovasti hommia, miksei niitä namuja jo sada suuhun?
Vielä muutama eri käsky perheen ulvoessa jo naurusta. Yksikään ei mennyt sinne päinkään. Emäntäkin pyyhki jo (ilon?) kyyneleitä silmäkulmastaan. Siinäpä meillä tulevaisuuden tottelevaisuusvalio.

Illalla harjoiteltiin salaa istu- ja tassu-käskyjä. Ei kai sinne tokokurssille voi muuten mennä ?

Tokoileminen on tylsää. Mieluiten pilkin tässä ja katselen unia makkaralla peitetystä keinusta.

Posted with Blogsy

Saammeko esitellä?

Marssitetaanpa loputkin laumasta estraadille eli täältä tulevat Iiron lempilelut:

Herra Fredriksson, osa yksi eli pää.

Loput Herra Fredriksonista eli peräpää.

Herra Fredriksonin edeltäjä oli puolestaan Herra Kettunen. Herra Kettunen kuoli karmaisevalla tavalla agilityharjoituksissa ja on jo haudattu. Hänestä ei valitettavasti jäänyt jälkipolville edes valokuvaa.

Oikeastaan Rudolf Svensson oli Iiron ensimmäinen pupukaveri, mutta sekin raukka menetti henkensä traagisessa onnettomuudessa. Rudolf saattoi kyllä lavastaa kuolemansa, sillä hyvin saman näköinen loikkija bongattiin myöhemmin loikkimassa hiihtohissin alapuolella Schladmingissa, Itävallassa. Mainittakoon vielä, että Rudolf ja Fredrikson olivat serkuksia.

Kananen (sukupuolineutraali) menetti molemmat jalkansa niinikään agilityharjoituksissa mutta onneksi kätevä, käsitöihin erikoistunut, emäntä suoritti kirurgisen toimenpiteen ja ompeli jalat paikoilleen. Ne taisivat kylläkin mennä väärinpäin. Ei siis kannata haaveilla uudesta urasta kirurgina. Agilityä harrastaa myös pesukarhu, jonka vatsa on jo revennyt liian kovasta vauhdista.

Apina ja Pupu 3 ovat vielä ihanan puhtoisia, sillä ne asustavat toistaiseksi eteisen kaapissa. Ne eivät ole vielä päässeet Iiron "hellään" hoitoon muuta kuin vahingossa, jos kaapin ovi on unohtunut raolleen.

Nämä hauskat muoviset vinkulelut viihdyttävät perhettä aina silloin kun televisiosta tulisi hyvää ohjelmaa. Perheenpää haluaisi katsoa urheilua, emäntä taas musiikkiohjelmaa. Iiron mielestä vinkulelulla on kaikista kaunein ääni ja Iiro äänestää ne jatkoon ilta toisensa perästä. Perhe äänestää ne kaapin päälle jäähylle ihan  yhtä ahkerasti.

Lisäksi Iiron laajaan lelukaartiin kuuluu vielä muutama muu eläinkunnan edustaja. Niillä ei ole nimiä, sillä "pappimme" on kasvanut yli kaikkein innokkaimmasta nimeämisiästä. Kaikki Iiron ystävät ja omat 36 unikaveriaan kastoi nimittäin perheen kuopus, Janne Janatuinen. (Tunnetaan myös nimillä Koikkaloikkanen ja Pimpulavaari.) Niinpä loput kaverit joutuneet tyytymään niinkin tylsiin nimiin kuin Krokotiili ja Kissa.  Jannen ansiosta Iiron ensimmäiset kaverit saivat varsin mukavat ja kuvaavat nimet. Vähän huonommin kävi isoveljelle, jonka lempinimeksi tuli Mursunmuna ja Linnunromuaivo. Ja Mursunmunan paras kaveri on tietenkin Peruna.

Kissoille kyytiä!

Posted with Blogsy

Kisatunnelmia Sleeppareiden tyyliin

Oli kesä oli kisa

Oli kesakisa, kisa, kisa

Oli kesäkisa, kisa, kisa

Oli iltakisa, makeen tuntuinen.

Oli kesä oli kisa

Oli kisakesä, kesä, kesä

Oli kisakesä, kesä, kesä

Oli kisailta pilvipoutainen.

Oli kesä oli kisa

Tuli paha rata, kesä, kisa

Paha, paha mutka, vauhti hyyty, vauhti hyyty

Pahaan, pahaan mutkaan pääkoppa laukesi

Oli nolo, oli hiki, 

Meni huti, rata, hiki

Meni muisti, meni rata, ohi

Meikä vähin äänin liukeni.

Että semmoista.