Rullaati rullaati

Sanotaan, että vanha koira ei opi uusia temppuja. Entäs sitten emäntä?

Tänään aloitettin Iiron kanssa rullaati, rullaati... Rullaus! Karvakamu pääsee karvoistaan rullauksen myötä entistä useammin, noin kahden viikon välein.

Perinteinen tapa on nakutus eli koko turkin nyppiminen pois kun karva on kypsää eli kuollutta eli käytännössä tippuu jo lähes itsestään pois.
Ja sitten on toinen tapa rullaus.

Se ei vain sovi kaikille, ei koirille eikä (varsinkaan kärsimättömille) omistajille, sillä ideana on se, että puolentoista - kahden viikon välein nypitään joka 7. karva pois.
Ei helkkari! Joka seitsemäs!!! "Yksi, kaksi, kolme, neljä... Oho, nyt vähän lipesi ote, mitkäs ne olikaan? Olikos se tuo, eiku tuo...?"

Hei haloo! Koirassa on about tsiljoona karvaa. Laske siinä sitten niitä. Ei luultavasti sovi varsinkaan ylitunnolliselle perfektionistille. Varmaan joku yö pitää nousta sängystä tarkistamaan, ettei vaan tullut otettua sitä kahdeksatta...
Eikä tämä tarkoittanut sitä etteikö rullaaminen olisi ihan hyvä tapa. On se. Monta upeaa koiraa kiertää ympäri vuoden näyttelyjä, koska rullaamisen ansiosta turkki on edustuskelpoinen aina. Homma kuulemma helpottuu, kun rullausta jatketaan jonkin aikaa. Silloin turkkiin alkaa muodostua eri pituisia "kerroksia", ja vain pisimmät tarvitsee ottaa pois. Se käy kätevästi trimmausveitsellä eikä niitä karvoja sitten enää lasketa.

Ympäristön turvallisuuden kannalta stressaajan olisi varmaankin ihan viisasta pysytellä perinteisessä trimmauksessa. Mutta ehei - pakkohan se on kokeilla!

Ja tadaa, tässäpä olisi kuvia katastrofialueilta:

Iiron oikea kylki. Taisi lähteä vähän liikaa... 

 

Lähikuvaa. Iiron turkissa on nyt reikiä.

 Vasen kylki ei kärsinyt yhtä pahasti. 

Kuvauskohde kyllästyi ja häippäsi paikalta. Huomaa kamelikäynti...

Linssilude Lenni paistattelee auringossa. "Huomaakohan kaikki, miten mun karva kiiltää?"

Lenni on kiiltomato. 

"Näkyykö mun komea profiili kunnolla?"

Posted with Blogsy

Puolensa kullakin

Tasapuolisuuden nimissä Lennikin joutuu vihdoin ja viimein heittämään kesäturkkinsa.  Paras trimmi olisi Lennin mielestä pintapuolinen sipaisu, vartissa valmista-tyyliin. Mutta kun Lennin turkki on niin järkyttävän paksu, niin perusteellisempi nyppiminen on tarpeen, jotta myös Lennin ulkopuolinen kauneus paljastuisi sisäpuolisen kauneuden lisäksi.

Lenni makaa trimmauspöydällä kuin härski silli kyljellään ja on minuutin päästä sitä mieltä, että toispuolinen  turkki olisi ihan jees. Toispuolisesti  trimmattu koira olisi kovin mielipuolinen näky, joten kylkeä on käännettävä välillä, sanoo emäntä. Yläpuolinen karva kutittaa ikävästi, alapuolinen ei niinkään, joten siihen ei ole tarvis Lennin mielestä koskea.
Eikä jalkakarvoihin. Ei edes kammalla.
Takuulla tulee taas poikkipuolista tekstiä ja kiukkuisia katseita. Kun Lenni hermostuu, siinä on trimmaajalla tuonpuoleinen jo lähellä. (Ainakin Lenni luulee niin.)

Voiko kuninkaallisia muka kohdella näin?

Yleisön pyynnöstä

Yleisön pyynnöstä paljastellaan sitten kunnolla - oooh!
- ja julkaistaan Iirosta vielä nakutuksen jälkeinen kokovartalokuva. Ooh, miten rohkeaa!
Ja vielä kolmas ooh! koska meillä on siis yleisöä!

Koiran kuvaaminen oli taas niin helppoa kuin heinänteko.
Malli oli nätisti, posetti vaan hienosti eikä ol-len-kaan yrittänyt istua joka välissä. Luonnon valoa oli tarjolla (kellarissa) juuri sopivasti, vaikka eletäänkin vuoden synkintä aikaa. Kuvaus saatiin siis vietyä läpi ihanteellisissa olosuhteissa ihan vain parin minuutin aikana. Kuvaajan hermot eivät kertaakaan menneet, mutta tiimi päätti ihan muuten vaan vaihtaa kuvaajaa kesken urakan. Pelkästään vaihtelun vuoksi roudasimme lopuksi koko kuvausrekvisiitan olohuoneeseen.
Lopputulos on taas taattua huippulaatua!

Nakutus

Taas on nakutuksen aika.
Nakutus on kivaa vaikkakin aika raskasta. Nakutuksessa väsyy selkä, sormet ja jalat. Nakutus voi kestää jopa viisi tuntia (Lenni) tai sitten se sujuu kuin tanssi ja valmista tulee kahdessa-kolmessa tunnissa. (Iiro)

Nakutukseen tarvitaan talouskäsineet, Jack Stripper ja Black Jack. Hyvässä herraseurassa homma on hauskempaa. ;o)
Ja tietenkin radio.
Viiden tunnin aikana ehtii kuulla Jannan Sä et ole hullu -kappaleen niin monta kertaa, että oikeasti luulee tulevansa hulluksi. Vuosi sitten vastaavaan nakutusaikaan soi radiossa lakkaamatta Me ei olla enää me, joten useamman tunnin aivopesun jälkeen stressaaja ei enää tiennyt kuka oli. Identiteettikriisi vain syveni, kun Cheek hoki puolen tunnin välein, että "kuka muu muka".

Iiron irokeesi

Kohta ollaan nakuja snaguja.

Karvasta asiaa

Kyllä käppänän elämä on välillä kurjaa.
Välillä pääsee missikisoihin ja välillä sitä ollaan niin karvaturilaita, ettei pääse mihinkään. Hyvä että kehtaa pissille viedä iltapimeällä, ja silloinkin katuvalojen ulottumattomiin, ettei kukaan näe. Agilitykaveritkin alkavat kuittailla ja sitä rataa.

Näyttelysesonki jää väkisinkin lyhyeksi, sillä käppänän voi viedä näyttelyyn vain silloin, kun karva on sopivan pitkää. Eli suurimman osan vuodesta karva on joko liian lyhyttä tai sitten liian pitkää.
Lyhyen turkin hoito ei ole ongelma. Kun ei ole karvaa, niin ei ole mitään kammattavaakaan. Paitsi vähän partaa ja jalkakarvoja.

Kun karva alkaa olla pitkää, niin käppänän omistajan hermoja koetellaan. Kaikki roskat ja heinät tarttuvat karvoihin. Erityisesti takiaiset on kauhistus. Ne tarttuvat väkäsillään jalkakarvoihin, partaan ja kaikkialle muuallekin. Niiden irrottaminen on hidasta, sillä useimmiten ne hajoavat ja leviävät. Iiro on ihan paras takiaismagneetti. Enkka on 7 takiaista yhdellä lenkillä. Kuka keksi rakkauden on ihan turha kysymys. Enempi kiinnostaisi tietää, että kuka keksi takiaiset. Stressaajalla olisi sille vähän asiaa.

Piilotan korvat niskaan ja leikin bichon friséetä

Kaksi pientä peikkoa istuu näin

Posted with Blogsy