lauantai 29. elokuuta 2015

Pelastakaa koira!


Iiroa ketuttaa.
Hyvin mennyt aamulenkki päättyi keljusti siihen, että emäntä pesi pelkkien tassujen sijasta koko koiran.
Vieläpä sitruunan tuoksuisella sampoolla. Jos se ei vedä ilmettä happamaksi, niin ei sitten mikään.
Suihkun jälkeen se mokoma otti esiin vielä föönin ja hurisutti sitä ainakin puoli tuntia. Lämmintä ilmaa meni korviin ja oli pakko ravistella päätä vähän väliä. Yritti se puhaltaa sillä hännän allekin, mutta eipä onnistunut. Joku istui kuin pylly liimattuna trimmipöydällä. Hännän alle ei ole kellään mitään asiaa. Piste.
Kuivausoperaation jälkeen vaikutti siltä, että rauha oli taas laskeutunut taloon ja emäntä oli saanut ylimääräiset energiansa tuhlattua mutta vielä mitä. Kaupunkireissun ja kahden tunnin shoppailun jälkeen se kehitti vielä jostain ylimääräisen energiapiikin ja alkoi puhua rullauksesta.

Siis mitä? Eikös tämä tullut jo selväksi ekalla kerralla? Rullaaminen ei sovi kunnon koiran vartalolle, sillä siitä jää ikäviä laikkuja hienon herran turkkiin. Sillä koisyömän näköisellä karvalla ei hurmata kulmakunnan tytsyjä. Kiertävät kaikki kaukaa, kun näyttää siltä, että kaverilla on kauhea tarttuva tauti tai vähintäänkin hirveä vitamiini- ja hivenainepuutostila. Ei auta vaikka kuinka heiluttaa häntää tai kuolaa kieli pitkällä.
Mutta tosi kuin vesi. Kaveri joutui trimmipöydälle ja taas lähti karvaa ainakin kilo. Eikä muuten enää oo vain muutama aukko komeessa turkissa! Se on nyt totaalituho! Aukkohakkuu, voi helkkari! Missä ne kettutytöt nyt oli, kun olis apua tarvittu? Ois voinut muutama mimmi laittaa kahleet kiinni trimmipöytään, niin ei ois emäntä päässy lähellekään trimmiveitsien kans. Ois vaan Alfauroksen kans jututettu niitä kettutyttöjä, jos ois sattunut pari sellasta näpsäkkää pimatsua. Mutta eipä tietenkään.
Joten ei tässä muuta. Ei kurjuutta kummempaa.


perjantai 21. elokuuta 2015

Tahdon olla sulle hyvin hellä

Stressaaja luki lehteä keskittyneesti iPadilta.
Sitten alkoi tulla vähän hiki ja kuumotti oudosti.
Lopulta oli pakko keskeyttää lukeminen ja siirtää iPad sivuun.
Mikäs se sieltä pädin alta paljastuikaan?




Iiro on mamin mussukka <3





keskiviikko 19. elokuuta 2015

Hiiuli hei, huolta nyt ei!

Laivakoirat Lenni ja Iiro seikkailivat viikonloppuna jälleen Puulan saaristossa. Valloitetuksi tuli yksi saari ja yksi makkaranpaistajamies. Miesparka joutui luopumaan osasta makkaroita, sillä hän ei kyennyt vastustamaan kahden rescuekoirana esiintyvän pikkukoiran anovaa tuijotusta. Tiedäthän sen ilmeen: "En ole ikinä nähnyt mitään n o i n hyvää. En oikeastaan ole k o s k a a n saanut ruokaa ja luultavasti minut on hylätty tälle autiolle ja karulle saarelle jo pikkupentuna..."
Mahdotonta vastustaa.
Jännää oli sammalen kaivelu, kallioilla kiipeily ja veneessä nukkuminen. Järvi on Iiron mielestä järjettömän suuri ja hauska vesikuppi, jossa saa kahlata ja lipoa vettä sieltä täältä.
Lenni kehitti termin kuningaskakka, sillä herralle kelpasi vain saaren korkein paikka. Näköalavessa, totta kai! Hänen kuninkaallinen korkeutensa ei tietenkään muuta kelpuuta.


















maanantai 10. elokuuta 2015

Rullaati rullaati

Sanotaan, että vanha koira ei opi uusia temppuja. Entäs sitten emäntä?

Tänään aloitettin Iiron kanssa rullaati, rullaati... Rullaus! Karvakamu pääsee karvoistaan rullauksen myötä entistä useammin, noin kahden viikon välein.

Perinteinen tapa on nakutus eli koko turkin nyppiminen pois kun karva on kypsää eli kuollutta eli käytännössä tippuu jo lähes itsestään pois.
Ja sitten on toinen tapa rullaus.

Se ei vain sovi kaikille, ei koirille eikä (varsinkaan kärsimättömille) omistajille, sillä ideana on se, että puolentoista - kahden viikon välein nypitään joka 7. karva pois.
Ei helkkari! Joka seitsemäs!!! "Yksi, kaksi, kolme, neljä... Oho, nyt vähän lipesi ote, mitkäs ne olikaan? Olikos se tuo, eiku tuo...?"

Hei haloo! Koirassa on about tsiljoona karvaa. Laske siinä sitten niitä. Ei luultavasti sovi varsinkaan ylitunnolliselle perfektionistille. Varmaan joku yö pitää nousta sängystä tarkistamaan, ettei vaan tullut otettua sitä kahdeksatta...
Eikä tämä tarkoittanut sitä etteikö rullaaminen olisi ihan hyvä tapa. On se. Monta upeaa koiraa kiertää ympäri vuoden näyttelyjä, koska rullaamisen ansiosta turkki on edustuskelpoinen aina. Homma kuulemma helpottuu, kun rullausta jatketaan jonkin aikaa. Silloin turkkiin alkaa muodostua eri pituisia "kerroksia", ja vain pisimmät tarvitsee ottaa pois. Se käy kätevästi trimmausveitsellä eikä niitä karvoja sitten enää lasketa.

Ympäristön turvallisuuden kannalta stressaajan olisi varmaankin ihan viisasta pysytellä perinteisessä trimmauksessa. Mutta ehei - pakkohan se on kokeilla!

Ja tadaa, tässäpä olisi kuvia katastrofialueilta:
Iiron oikea kylki. Taisi lähteä vähän liikaa... 

 
Lähikuvaa. Iiron turkissa on nyt reikiä.



 Vasen kylki ei kärsinyt yhtä pahasti. 

Kuvauskohde kyllästyi ja häippäsi paikalta. Huomaa kamelikäynti...

Linssilude Lenni paistattelee auringossa. "Huomaakohan kaikki, miten mun karva kiiltää?"
Lenni on kiiltomato. 


"Näkyykö mun komea profiili kunnolla?"