Lenni-poika, kovan onnen koira

Lenni-paran agilityura taitaa olla loppusuoralla. Eläinlääkäri tutki viime käynnillä paitsi naisen tuoksusta seonneen eturauhasen, myös röntgenkuvissa näkyvän selkärangan. Ja mitäs sieltä löytyikään. Yksi nikaman väli on kaventunut. Vielä ei ole ollut Lenniäisellä mitään oireita, mutta eläinlääkärin mielestä olisi hyvä välttää hyppäämistä ja kiipeilemistä, ettei välilevy luiskahda pois paikaltaan.
Voi surkeus!
Mutta onhan koiran elämässä paljon muutakin kuin agility. Itse asiassa koira voi vallan hyvin viettää mukavaa ja rikasta koiran elämää ilman ainuttakaan hyppyestettä, putkea tai puomia.
Vai voiko?
Monet harrastavat tottelevaisuutta. Siispä sitä kohti.

Tapahtui eräänä iltana kotona:
Juniori otti kourallisen Lennin lempinamuja ja kävi istumaan haaraistuntaan lattialle. Lenni kipitti kiireen vilkkaa pojan syliin ennen kuin Iiro ehtisi. Tottiskoira kävi istumaan pojan eteen, selkä poikaa päin. Siis häh? Niska-hartia -hierontaako se odotti?
No, sitten saatiin koira oikein päin. "Tassu!", kuului käsky. Lenni meni maahan.
Kun ei namia tullut, se nousi ylös istumaan ja katseli poikaa ihmeissään. "Tassu!" Lenni kävi taas makaamaan. "Ei oo totta, mitä sinä oot tälle opettanut?", kyseli poika ja nauroi katketakseen.
Kolmas yritys. Käsky tuli ja tällä kertaa Lenni pomppasi kahdelle jalalle ja yritti antaa yläviitosen.
Vielä enemmän naurua.
Sitten poika vaihtoi käskyä. "High five!" Se toimi vähän paremmin. Lenni pomppasi taas takajaloilleen ja mätkäisi molemmat tassut pojan kättä vasten. Sitten se istahti ja tuijotti makupalakättä odottavasti. Olihan se tehnyt koko ajan kovasti hommia, miksei niitä namuja jo sada suuhun?
Vielä muutama eri käsky perheen ulvoessa jo naurusta. Yksikään ei mennyt sinne päinkään. Emäntäkin pyyhki jo (ilon?) kyyneleitä silmäkulmastaan. Siinäpä meillä tulevaisuuden tottelevaisuusvalio.

Illalla harjoiteltiin salaa istu- ja tassu-käskyjä. Ei kai sinne tokokurssille voi muuten mennä ?

Tokoileminen on tylsää. Mieluiten pilkin tässä ja katselen unia makkaralla peitetystä keinusta.

Posted with Blogsy

Naisen tuoksu

Naisen tuoksu on ihana elokuva.

Naisen tuoksu on myös koirapojalle ihana, täynnä lupausta. Naisen tuoksua on vaikea vastustaa. Se viekoittelee polkujen varsilla, puistoissa ja pihoilla. Sen perässä miehen on kahlattava vaikka kaulaansa myöten lumessa, että pääsee huumaavan tuoksun äärelle.
Naisen tuoksu saa jotkut koirat jopa ulisemaan yksin kotona, kun ikävä naisen luo iskee.  Jotkut sulhot jättävät ruoan kuppiinsa, sillä kukapa sitä ruokaa kaipaa, kun sisuksissa palaa rakkauden tuli.

Naisen tuoksu oli Lennille kohtalokas. Hormonien hurjistunut hyrinä aiheutti eturauhasen suurentuman ja lääkärireissun. Naisen tuoksu maksoi 170 euroa.

Lenni: Anna mun olla se mies mikskä mä halusin tulla,

anna mun antaa se mitä sä halusit multa.
Mä tarviin tahtoa vaikeisiin hetkiin,
mun täytyy lääkettä näihin paineisiin etsii.
Anna mun säilyttää se voima mun sisällä,
se sama voima, kun isällä.
Mutsi kysy, luuleksä olevas Al Pacino,
sanoin, emmä tiedä, mut jotain samaa meis on.

Posted with Blogsy

Lenni ottaa aurinkoa

Emännän aamukahvipaikka on sohvan nurkassa. Varusteena on kirkasvalolamppu ja iPad sekä tietenkin mukillinen vahvaa mustaa kahvia. Tarkoituksena on selviytyä elävien kirjoihin noin puolessa tunnissa, mutta joskus menee pidempäänkin.
Lennin paikka on sohvan vieressä, emännän jaloissa. Nokka kohti "aurinkoa". Lenni pitää huolen siitä, ettei kirsu pääse haalistumaan talvella. Joillakin valkoisilla kääpiösnautsereilla talvinenä on vaaleanpunainen.
Siinä sitä sitten yritetään yhdessä heräillä sen verran, että emäntä pääsee töihin stressaamaan ja Lenni päiväunosille. Johan tuota valvottiinkin melkein tunti.

Posted with Blogsy

His Royal Highness King Lenni

Iirosta on ollut tässä blogissa paljon juttuja. Syykin on selvä. Iirolle sattuu ja tapahtuu. Tai oikeastaan, Iiro saa aikaan sattumuksia ja tapahtumia. Iiro touhuaa kaikenlaista ja aina sata lasissa. Rapatessa roiskuu, tuumii Iiro, eikä anna sen haitata. Yksi Iiron lempinimi onkin "Löyhäpäinen Vöyhäke", joka kyllä sanotaan suurella hellyydellä.  Iiro on vilkas, suorastaan höselö eikä järki päätä pakota. Iiron aivot on kuin lasten kuulapeli: yritäpä saada  se pikkuinen kuula (=herne) osumaan edes johonkin reikään.

Lenni on puolestaan luonteeltaan hyvin rauhallinen ja harkitseva. Se istuu ja odottaa kaikessa rauhassa, vaikka puoli päivää, jos on tarpeen. Lenni ei turhista hötkyile. Lenni on käytökseltään niin arvokas, että se on saanut lempinimen kuningas Lenni. Lenniä ei pikku asiat hetkauta. Se saattaa vilkaista kulmiensa alta, mitä maailmalla tapahtuu, mutta on kuitenkin sitä mieltä, että loppujen lopuksi maailma pyörii hänen ympärillään. Lenni ei lenkillä alistu isommillekaan koirille. Lenni myös kuvittelee päättävänsä minne mennään ja kulkee porukan keulassa pää ylväästi korkealla. Lumeen tai veteen kuningas Lenni ei astu, vaan odottaa palvelusväen nostavan Hänen Korkeutensa hankalan kohdan yli. Jos palvelusväki ei kanna, niin sieltä ylpeän kuoren alta paljastuu...

Jäyhä Jöpöttäjä   (sukua Aku Ankan Jäyhälle Jököttäjälle)

Tästä en liiku.

En voi kävellä,  liikaa lunta.

En tule, siellä sataa.

En ainakaan katso kameraan.

En tule, liian kylmä.

Sillä jos homma ei toimi, niin Lenni ottaa jöpötysilmeensä ja -asentonsa ja sitten viimeistään on kaikille selvää, kuka täällä määrää. Lenni ei kävele metriäkään, jos jokin asia on pielessä. Mikään ei ole niin jääräpää, kuin vakaan päätöksen tehnyt kääpiösnautseri.

Posted with Blogsy

Puolensa kullakin

Tasapuolisuuden nimissä Lennikin joutuu vihdoin ja viimein heittämään kesäturkkinsa.  Paras trimmi olisi Lennin mielestä pintapuolinen sipaisu, vartissa valmista-tyyliin. Mutta kun Lennin turkki on niin järkyttävän paksu, niin perusteellisempi nyppiminen on tarpeen, jotta myös Lennin ulkopuolinen kauneus paljastuisi sisäpuolisen kauneuden lisäksi.

Lenni makaa trimmauspöydällä kuin härski silli kyljellään ja on minuutin päästä sitä mieltä, että toispuolinen  turkki olisi ihan jees. Toispuolisesti  trimmattu koira olisi kovin mielipuolinen näky, joten kylkeä on käännettävä välillä, sanoo emäntä. Yläpuolinen karva kutittaa ikävästi, alapuolinen ei niinkään, joten siihen ei ole tarvis Lennin mielestä koskea.
Eikä jalkakarvoihin. Ei edes kammalla.
Takuulla tulee taas poikkipuolista tekstiä ja kiukkuisia katseita. Kun Lenni hermostuu, siinä on trimmaajalla tuonpuoleinen jo lähellä. (Ainakin Lenni luulee niin.)

Voiko kuninkaallisia muka kohdella näin?

Tuotekehitystä

Mikä ei kuulu joukkoon?

Iiro on jo pitkään tarkkaillut perheen pyykinpesurutiineja ja löytänyt niistä paljon kehittämistä. Esimerkiksi Lennin ja Iiron petejä ei pestä viikoittain, mikä on tietenkin se räikein epäkohta. Iiro osallistuu pyykinpesuun mielellään ja on aina mukana täyttämässä pyykkikonetta. Lennikin osallistuu pyykkihommiin mielellään, mutta suunta on vain toinen. Lennin mielestä likaiset sukat kuuluu kuskata olohuoneen pöydän alle eikä pyykkikoriin. Valitettavasti sinne kulkeutuu myös alushousuja, mikä saattaa joskus aiheuttaa kiusallisia tilanteita.

Iirossa on myös insinöörin vikaa. Iiron mielestä pyykinpesuaineen pitäisi liueta veteen pikkuhiljaa reikien kautta. Tätä varten Iiro on kehittänyt erityisen pesupallon, reikäpesupallon. Pikkuriikkisistä rei'istä pikkuhiljaa vapautuva pesuaine liukenee tehokkaimmin veteen. Näin pesuaine pääsee tunkeutumaan syvälle kuitujen sekaan ja pesemään vaatteet säihkyvän puhtaiksi, tuoksuviksi ja raikkaiksi. Värit pysyvät kirkkaina ja pyykki ei ole vain puhdasta vaan suorastaan syväpuhdasta.

Posted with Blogsy

Havuja prkle!

Lennin vauhti oli alkuviikosta hieman hukassa. Se lähti kyllä lenkille ihan mielellään ja oli ensimmäisenä menossa eteiseen hakemaan valjaita.
Tai niin no, oikeastaan toisena. Yli-innokas Iiro syöksyy kuin ohjus alakertaan kun kuulee sanan ulos. Päätä pahkaa se poika vetää raput alas ja eteiseen. Ei niin väliä jarrutuksella, joten jossain vaiheessa kurveissa kolisee. Iiro on melko suurpiirteinen.

Ulkona Lenni touhusi omia koiramaisia juttujaan, haisteli, merkkaili ja nuoleskeli tyttöpissoja. (Ihanaa... yh-hyh)

Lenkillä se kuitenkin köpötteli vähän vaisuna. Ihan tuli mieleen, että alkaako ikä jo painaa...
Eikä mitä! Totuus selvisi trimmipöydällä. Etutassun polkuanturoiden väliin oli päässyt muodostumaan inhottava möykky. Havunneulanen, hiekkaa ja mutaa.  Ei ihme, että Lenniä ei huvittanut juosta.

Ja taas mennään!

Iiro on kenguru

Juoksuaika

On se vaan tunnustettava, että joku on hurahtanut juoksuun. Niin täysillä, että voidaan jo hyvällä syyllä epäillä, että sillä jollakulla on juoksuaika. Mikään ei ole niin ihanaa (no on tietysti, monikin asia) kuin laittaa napit korviin ja antaa jalkojen lentää. Mikä riemukas vapauden tunne! Kun kuntokin on lenkki lenkiltä parantunut ja sen myötä myös vauhtia on tullut lisää, voi vain nautiskellen ihmetellä, että näinkö kevyttä tämä onkin. Jeee!
Kun askel on kevyt ja musiikki rytmittää, on elämä balanssissa. Rantapolku on kaunis, ruskan ja kimaltavan veden yhdistelmä. Baseballsien musiikki on iloisuudessaan loistavaa juoksumusaa eikä se joku voi olla nauramatta ääneen silkasta ilosta. Polku, rytmi ja kaunis luonto.

Koirien lenkki: puu, pensas, kivi, tolppa, puu, kivi, tolppa, ruoho. Aita.
Räyh räyh vastaantulijalle. Ja sitten taas pissille puskaan. Kivi, pensas, puu. Juupa juu.

Koirien lenkit tehdään nykyään erikseen.

Miten niin minä muka hidastelen? Viittiks muuten ottaa tuon sammaleen pois mun nenästä?

Posted with Blogsy

Oi, omegat!

Kesän jälkeen kaikki on ollut retuperällä. Myös koirapoikien ruokinta. Nyt se on vaan Lennin ja Iironkin hyväksyttävä, että syksy on tullut ja naistenlehtien mukaan täytyy lopettaa se viinin lipittely ja alkaa kuntoilla. Ei muuta kuin salille, pojat!

Kauheen rankkaa tämä kuntoilu

Myös ruokailu on laitettava ruotuun. Ei enää tiriseviä grillimakkaran jämiä, voipottua, grillikyljyksen läskireunuksia ja muita turhia herkkupaloja. Nyt on palattava oikeaan lautas- eiku ruokakuppimalliin. Puolet keitettyä riisiä, osa vaaleaa lihaa kuten kalkkunaa, naudanmahaa tai kanan kivipiiraa. Lisäksi tietysti kasvikset tai sallitut hedelmät. Kasan päälle tietenkin merilevää, magnesiumia, monivitamiinitabletti silloin tällöin ja öljylisäys. Tosiaankin, omegat! Loistavan bisnesvainunsa ansiosta  stressaaja haistoi (nimenomaan) superedullisen tarjouksen Maailman Voittaja-näyttelyssä ja ostaa pamautti LITRAN öljyä. Ei kannata kysyä litrahintaa... (Sillä rahalla olisi saanut viisikymmentä pulloa tavallista rypsiöljyä. Mutta kun se ei käy! Siinä ei ole oikeita omegoita.) Niin ja pieni n. yhdeksänkiloinen pikkusessu tarvitsee tätä elämän eliksiiriä elikäs voiteluainetta ööö - teelusikallisen päivässä.
Nyt jätskit pois pakkasesta, sinne tulee poikien öljyputelit.

Eroahdistusta

Yleensä eroahdistuksesta puhutaan koirien yhteydessä, mutta viime aikaiset (stressaajan omat) tutkimukset osoittavat, että sitä esiintyy myös ihmisillä.

Viikonloppureissullaan stressaaja lähti juoksulenkille. Yksin, koska muu perhe oli hajaantuneena eri puolella Suomea ja koirat olivat keskenään kotona. Siispä bisnesnaisella oli seuranaan kolme ässää, sykemittari, SportTracker ja Spotify. Olihan siinä seuralaista yhdelle naiselle. Silti olo oli vähän haikea, kun eivät edes karvakuonot olleet juoksuseurana.

Puoli välissä lenkkiä ja kesken soittolistojen hittibiisiä kuuluu ikään kuin takavasemmalta amerikkalaisittain äännetty, vähän kimeä "how" tai savoksi hauu! Lennin haukotusääni! Stressaaja pyörähti siinä samassa ympäri etsimään koirakamuaan. Ei se ollutkaan Lenni siellä selän takana, se oli joku kiekaisu siinä hittibiisissä. Ja hitto vieköön, stressaaja meni lankaan peräti kaksi kertaa! Olipa vaan hölmistynyt olo, kun etsii Lenniä eikä ketään näy. Saattoihan se  näyttää vähän oudolta. Selkeä eroahdistuksen oire.

Täällähän minä olen...