Nolojen tilanteiden nainen

Kiire, stressi ja tuhannet muistettavat asiat sekoittavat pään.
Töissä on tiukka tahti ja paljon hoidettavia asioita eikä taakkaa helpota yhtään, että kotona on lakkiaisvalmistelut ja siihen liittyvät tsiljoonaa muistettavaa asiaa. Ylikierroksillä käymisen huomaa siitä, että aamulla ei malttaisi syödä aamupalaa loppuun ennen kuin tekee mieli jo syöksyä hammaspesulle. Tuloksena Pepsodentillä höystettyä ruisleipää. Milloinkahan sitä oppii, ettei niitä kahta asiaa voi tehdä yhtäaikaa.
Pöntöllä istuessa voi kyllä sitoa kengän nauhoja. Ja autolla ajaessa voi meikata. Tai hoitaa asiakkaiden asioita niin, että Post It-lappu on keskellä rattia ja siitä voi lukea henkilötunnukset.
Tehokkuus se on päivän sana!

Välillä käy sitten näin:
Aamulla töihin ajaessa tiukka soittokierros paikallisiin kodinkonemyymälöihin. (Ei voi kuvitellakaan ehtivänsä käymään jossain liikkeessä paikan päällä.)
" Päivää! Onko teillä pieniä jääkaappeja?"
"Kuinka pieniä?"
"No, sellanen pieni. En minä tiedä niiden mittoja. Mutta sellanen jonka voisi sulloa vaikka tason alle. Ai ei oo. No, ei sitten mitään".
Myöhemmin päivällä puhelin soi.
"Päevee! Tiällä sejase (muminaa, josta ei saa mitään selvää). Sinä oot kysellyt pientä jääkaappia."
"Joo!" Toivo heräsi heti.
" Nooo, semmonen käveli tuosta ovesta äsken sissään. Otatko sinä sen?"
"Ilman muuta! Onpa hienoo! Minä varaan sen ja tulen illalla töiden jälkeen hakemaan. Mihinkäs asti te ootte auki?"
----------
Klo 18.10 stressaaja sulki toimiston oven ja totesi, että jäi jääkaappi hakematta. Perskutti! Mutta näppäränä tyttönä laittoi tekstiviestin menemään, että tulee huomenna. Vasta kotona välähti, että ko liike onkin lauantaina suljettu. No, maanantaina sitten.

Maanantaiaamuna reippain askelin kodinkoneliikkeeseen. "Minulla on täällä varattuna pieni jääkaappi. Muistelen, että Zanussi piti olla. Ja halpakin se oli.
Myyjä tuijottaa ja alkaa hitaasti empien katsella ympärilleen. "Ei meillä kyllä... Niin että varattuna? Joku lupas laittaa lapun? Tuota noin... Oottekohan te nyt väärässä liikkeessä? Meiltä joku ois soittanut? Millonka? Perjantaina? Eee, tuota... Ku ei meillä ees myyvä Zanussia."

Siinä vaiheessa normaali ihminen kiittää kauniisti ja häipyy paikalta. Mutta stressaajapa ottikin vähän ryhdikkämmän asennon, venyi ainakin sentin lisää pituutta ja ilmoitti entistäkin kuuluvammalla äänellä, että kyllä kyseisestä liikkeestä joku soitti ja lupasi jääkaapin. Ja pitäähän sen löytyä kun on kerran luvattu. Myyjä vaihtoi kiusaantuneena jalkaa ja sopersi, että asiakas on aina oikeassa, mutta kun heillä ei vaan ole mitään pientä jääkaappia.

Ei auttanut muu kuin poistua liikkestä tyhjin toimin. Kaupan pihalla välähti: olikohan se puhelu tullut sittenkin kierrätyskeskukselta. Sieltäkin kun oli tullut jo kuukausi sitten kyseltyä jääkaappia.
Ja siellähän se nökötti, meidän pieni Zanussi. Kierrätyskeskuksella.
Elämä on paljon jännittävämpää kun sekoittaa puhelut, asiat ja paikat keskenään.
Mutta pitikin mennä firman takki päällä, perhana!

Posted with Blogsy

Stressitön stressaaja

Blogista on ilmeisesti ollut apua, sillä stressaaja on menettänyt otteensa. Stressi on kadonnut. Förbi. Haihtunut. Hävinnyt taivaan tuuliin. Joten blogikin on jäänyt sitten vähän huonolle hoidolle.

Mutta kyllä se stressi sieltä vielä herää, sillä TITTIDII! Kesä tulee!

Viime viikonloppuna alkoi Iiro Iipposen kisakausi. Treenaaminen on jäänyt aika vähiin ja Iiro onkin keskittynyt lähinnä karvan kasvatteluun ja karvojen ripotteluun ympäri asuntoa. Ei sellaista paikkaa olekaan, mistä ei Iipon karvaa löytyisi... Tänä kesänä pitäisi sitten pystyä siihen, mihin ei koko talvena ole kyetty: huolelliseen ohjaukseen, oikea-aikaisiin valsseihin, rytmitykseen jne jne. Ensimmäiset kerrat talven jälkeen ulkokentällä ja hiekka-alustalla ovat olleet yhtä tuskaa. "Hyh, hiekkaa varpaissa, ikävää!" tuumailee Iiro. "Kääk, esteitä!", sanoo stressaaja. No, ekat kisat meni kuitenkin yllättävän hyvin. Nolla tuli että pätkähti! Se oli kolmas nolla ja SERT kainalossa tultiin kotiin. Iiro on nyt kolmosluokkalainen. Jei! Mutta nyt sitä sitten jännitetään kisoja jatkossa entistäkin enemmän, onhan kuninkuusluokan radat tunnetusti vaikeita.

Minä ja mun palkinnot. Namut hävisi johonkin, joten niitä ei näy kuvassa. 

Kisojen aiheuttaman jännityksen lisäksi lievää paniikkia aiheuttaa lähestyvät ylioppilasjuhlat.

Työlista on jo pitkä, mutta ei vielä läheskään kattava.

Ensimmäinen valmistelu on jo tehty, nimittäin pakastimen sulatus. Perheenpäälle on annettu tiukka ukaasi siivota vaatehuone.
Perheessä on selvästi otettu oppia Marttojen ohjeesta kaappien siivoamisesta.
Näyttää siltä, että ylioppilasjuhliin tulevat vieraat joutuvat joko pakastimeen tai vaatehuoneeseen.
Niin että tervetuloa meille! Jos uskallat.

Posted with Blogsy