Saammeko esitellä?

Marssitetaanpa loputkin laumasta estraadille eli täältä tulevat Iiron lempilelut:

Herra Fredriksson, osa yksi eli pää.

Loput Herra Fredriksonista eli peräpää.

Herra Fredriksonin edeltäjä oli puolestaan Herra Kettunen. Herra Kettunen kuoli karmaisevalla tavalla agilityharjoituksissa ja on jo haudattu. Hänestä ei valitettavasti jäänyt jälkipolville edes valokuvaa.

Oikeastaan Rudolf Svensson oli Iiron ensimmäinen pupukaveri, mutta sekin raukka menetti henkensä traagisessa onnettomuudessa. Rudolf saattoi kyllä lavastaa kuolemansa, sillä hyvin saman näköinen loikkija bongattiin myöhemmin loikkimassa hiihtohissin alapuolella Schladmingissa, Itävallassa. Mainittakoon vielä, että Rudolf ja Fredrikson olivat serkuksia.

Kananen (sukupuolineutraali) menetti molemmat jalkansa niinikään agilityharjoituksissa mutta onneksi kätevä, käsitöihin erikoistunut, emäntä suoritti kirurgisen toimenpiteen ja ompeli jalat paikoilleen. Ne taisivat kylläkin mennä väärinpäin. Ei siis kannata haaveilla uudesta urasta kirurgina. Agilityä harrastaa myös pesukarhu, jonka vatsa on jo revennyt liian kovasta vauhdista.

Apina ja Pupu 3 ovat vielä ihanan puhtoisia, sillä ne asustavat toistaiseksi eteisen kaapissa. Ne eivät ole vielä päässeet Iiron "hellään" hoitoon muuta kuin vahingossa, jos kaapin ovi on unohtunut raolleen.

Nämä hauskat muoviset vinkulelut viihdyttävät perhettä aina silloin kun televisiosta tulisi hyvää ohjelmaa. Perheenpää haluaisi katsoa urheilua, emäntä taas musiikkiohjelmaa. Iiron mielestä vinkulelulla on kaikista kaunein ääni ja Iiro äänestää ne jatkoon ilta toisensa perästä. Perhe äänestää ne kaapin päälle jäähylle ihan  yhtä ahkerasti.

Lisäksi Iiron laajaan lelukaartiin kuuluu vielä muutama muu eläinkunnan edustaja. Niillä ei ole nimiä, sillä "pappimme" on kasvanut yli kaikkein innokkaimmasta nimeämisiästä. Kaikki Iiron ystävät ja omat 36 unikaveriaan kastoi nimittäin perheen kuopus, Janne Janatuinen. (Tunnetaan myös nimillä Koikkaloikkanen ja Pimpulavaari.) Niinpä loput kaverit joutuneet tyytymään niinkin tylsiin nimiin kuin Krokotiili ja Kissa.  Jannen ansiosta Iiron ensimmäiset kaverit saivat varsin mukavat ja kuvaavat nimet. Vähän huonommin kävi isoveljelle, jonka lempinimeksi tuli Mursunmuna ja Linnunromuaivo. Ja Mursunmunan paras kaveri on tietenkin Peruna.

Kissoille kyytiä!

Posted with Blogsy

Viikonlopun hulinaa

Olipas jälleen vauhdikas viikonloppu. Aika menee kuin siivillä arkenakin, mutta viikonloppuna se tuntuu menevän vielä tuplanopeudella.

Perjantaina meillä kävi blogi-kaveri Jiri. Tehtiin Jirille näyttelytrimmi ensi viikonlopun Turun näyttelyä varten. Hieno poika se Jiri. Onnea kehiin!

Lauantaina kävi perheenpään entinen työkaveri perheensä kanssa. Iirolla oli kädet (tassut) täynnä töitä, sillä perheen pientä poikaa piti vahtia ihan urakalla. Ettei se vaan vie Iiron lempileluja tai puruluita. Illalla tehtiin sitten piiitkä lenkki.

Tänään sunnuntaina onkin sitten vietetty oikein juhlapäivää. Iiro täyttää tänään 7 vuotta. Iiro on iso poika. Kauheasti on kamut onnitelleet jossain ihmeen vasebuukissa. Käsittämätöntä, mutta Iiron synttärikuvalla on tähän mennessä jo 185 tykkääjää ja lisää tulee. Iiron syntymäpäivän täytyy siis olla vallan Tapaus, koskapa se on huomioitu ihan valtakunnan mediassakin.

Synttärisankari juhlii hyvin vaatimattomasti. Ei lahjoja, sillä lahjoihin varatut rahat on pyydetty lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen päättömien vinkulelujen teho-osaston perustamiseksi. Yhtään lahjoitusta ei kumma kyllä ole tullut. Herkkuja on sentään illalla tiedossa. Kanan filettä, ai jai! Nam!

Yritän olla mahdollisimman arvokkaan näköinen. Tässä vain nojailen ja mietiskelen.

Posted with Blogsy

His Royal Highness King Lenni

Iirosta on ollut tässä blogissa paljon juttuja. Syykin on selvä. Iirolle sattuu ja tapahtuu. Tai oikeastaan, Iiro saa aikaan sattumuksia ja tapahtumia. Iiro touhuaa kaikenlaista ja aina sata lasissa. Rapatessa roiskuu, tuumii Iiro, eikä anna sen haitata. Yksi Iiron lempinimi onkin "Löyhäpäinen Vöyhäke", joka kyllä sanotaan suurella hellyydellä.  Iiro on vilkas, suorastaan höselö eikä järki päätä pakota. Iiron aivot on kuin lasten kuulapeli: yritäpä saada  se pikkuinen kuula (=herne) osumaan edes johonkin reikään.

Lenni on puolestaan luonteeltaan hyvin rauhallinen ja harkitseva. Se istuu ja odottaa kaikessa rauhassa, vaikka puoli päivää, jos on tarpeen. Lenni ei turhista hötkyile. Lenni on käytökseltään niin arvokas, että se on saanut lempinimen kuningas Lenni. Lenniä ei pikku asiat hetkauta. Se saattaa vilkaista kulmiensa alta, mitä maailmalla tapahtuu, mutta on kuitenkin sitä mieltä, että loppujen lopuksi maailma pyörii hänen ympärillään. Lenni ei lenkillä alistu isommillekaan koirille. Lenni myös kuvittelee päättävänsä minne mennään ja kulkee porukan keulassa pää ylväästi korkealla. Lumeen tai veteen kuningas Lenni ei astu, vaan odottaa palvelusväen nostavan Hänen Korkeutensa hankalan kohdan yli. Jos palvelusväki ei kanna, niin sieltä ylpeän kuoren alta paljastuu...

Jäyhä Jöpöttäjä   (sukua Aku Ankan Jäyhälle Jököttäjälle)

Tästä en liiku.

En voi kävellä,  liikaa lunta.

En tule, siellä sataa.

En ainakaan katso kameraan.

En tule, liian kylmä.

Sillä jos homma ei toimi, niin Lenni ottaa jöpötysilmeensä ja -asentonsa ja sitten viimeistään on kaikille selvää, kuka täällä määrää. Lenni ei kävele metriäkään, jos jokin asia on pielessä. Mikään ei ole niin jääräpää, kuin vakaan päätöksen tehnyt kääpiösnautseri.

Posted with Blogsy

Käärmeenlumooja

 Käy kurkkaamassa tämä:

http://youtu.be/D1UaZy9O9Gg

Posted with Blogsy

Iiron ohjelmatoimisto esittää

Paras tapa viettää loma- ja pakkaspäivää. 

Joulupallon historia - lyhyt oppimäärä

Joulupukki toi kuin toikin kummallekin koirapojalle lahjaksi oman "joulupallon". Kyseessä oli siis tennispallon näköinen mutta vähän pienempi pallo. Lennille kelta-punainen ja Iirolle kelta-sininen.

Koirulien lahjat jaettiin tietenkin ensin, koska perheen pienimmät eivät jaksaneet odottaa yhtään. (Iiro oli itse asiassa niin malttamaton, että kävi omin päin availemassa muidenkin lahjoja, kun niitä alkoi aatonaattona ilmestyä kuusen alle.) Pojat sai paketoida lahjat kahteen kertaan. Hyvää harjoitusta teineille, joiden tekemät paketit alkavat jo etäisesti muistuttaa lahjapaketteja. (Ennen oli ruttumyttynauhasotkuja, jotka olivat kyllä ihastuttavia nekin <3)

Kaikkia lahjoja ei oltu edes ehditty jakaa, kun joku huomasi, että Iiron palloon oli ilmestynyt ammottava musta aukko. Iiro itse syljeskeli mustia muovin kappaleita. Äkkiä pallo roskikseen ja joku, joka osaa stressata täpönä, alkoi etsiä jo päivystävän eläinlääkärin numeroa... Turhaan. Koira oli täysin kunnossa. Ainoa, joka olisi tarvinnyt elvytystä, tai oikeastaan ihmeen, oli pallo.

Lenniä ei kiinnostanut uusi pallo kuin hetken ajan ja niinpä se nostettiin kaapin päälle turvaan.

Joulupäivänä Iiro hoksasi, että toinen uusi pallo on kaapin päällä ja alkoi vimmatusti raapia kaapin ovea sekä kiipeillä kaappia vasten. Kun se oli neljä tuntia istunut vielä tuijottamassa palloa kaipaavasti, emäntä heltyi ja antoi pallon Iirolle. "Eihän se enää varmaan toista palloa hajota".

Hetken kuluttua pallon riekaleet kerättiin pois lattialta. Joulupallon historia oli lyhyt, vain viisitoista minuuttia. Valitettavasti niistä ei ehditty edes ottaa kuvaa.

Posted with Blogsy

Joulun odotusta

Ihmiset tekevät kummallisia asioita joulun lähestyessä. Joku saa siivoushepulin, jollakulla on ostosvimma, jollain toisella taas alkaa armoton rumba keittiössä leipomusten ja ruokavalmistelujen kanssa.
Ja joku höntti potee niitä kaikkia. Ei mikään yllätys perheelle, joka on jo nähnyt vuosien varrella kaikki mahdolliset kohtaukset.
Hm, toivottavasti.
Koirien jouluvalmistelut tiivistyvät oikeastaan vasta aatonaattona. Sillä hetkellä kun perheenpää kantaa joulukuusen sisälle. Se täytyy nuuskuttaa tarkasti ja hyväksyä. (Vaikka varmuuden vuoksi viime vuosina sisälle on kannettu vain aito muovinen joulukuusi.) Jalkaa ei saa nostaa vaikka mieli tekisi. Toisaalta vielä hauskempaa on se, kun kaikki koristelaatikot otetaan esille. Iiro istuu ja katselee kun laatikko kerrallaan avataan. Voi sitä pienten etujalkojen teputusta, kun niin kovasti tekisi mieli leikkiä kuusenPALLOILLA. Tontun pää on kuin PALLO, mutta siihen ei saa koskea. PALLOkynttilä haisee oudolle ja maistuu pahalle. LasiPALLOJA emäntä varjelee kuin aarretta. Joulupukilla on PALLOmaha.
Ei hyvä.
Eikö missään ole Iirolle omaa jouluPALLOA? Kestämätön tilanne pienelle koiralle.

Hm...

jos ihan vain...

...vähän maistaisin... ja...

...koettaisin...

... ei varmaan kukaan huomaa? 

Posted with Blogsy

Rakkautta ilmassa

Iiro on rakastunut.
Ei kuitenkaan lähistöllä viliseviin kaikenkarvaisiin tyttökoiriin, vaan perheenpään villasukkaan.
Onhan ne maailman parhaat, mummun tekemät. <3
Turha on kuitenkin väittää, että koirat ovat värisokeita. Iiron rakastama villasukka on tietenkin harmaa. Iiro tietää, että vihreät ja punaiset villasukat ovat vääränrotuisia eikä mustiakaan kannata vilkuilla. Ne saattaa olla Lennin.

Rakkauden kohdetta on tietenkin seurattava maan ääriin saakka, eli tässä tapauksessa olohuoneen sohvalta keittiöön, jääkaapilta makkariin, makkarista vessan ovelle jne. Rakkautta osoitetaan suurella hellyydellä; kuonon tökkimisellä pohkeisiin, kevyesti tassulla mätkimällä ja oi ihanuutta - kirputtamisella. Ja koska Iiro on mies, niin pitäähän sitä tietenkin koettaa könytä villasukan selkään, mistä perheenpää ei laisinkaan ilahdu. Sen sijaan villasukan oikea omistaja yrittää kiusaantuneena ravistella liian kuumana käyvän Iiron irti jalastaan, toistuvasti. Mutta Iiro on ei lakkaa yrittämästä. Luottaa siihen, että naisen (tai siis villasukan) saa väsyttämällä omakseen.

Se ei vielä ole selvinnyt, että onko Iiron rakkaus neiti Vasen vai neiti Oikea. Vai luuleekohan Iiro deittailevansa kaksosten kanssa? Aika hurmuri!

Posted with Blogsy

Yleisön pyynnöstä

Yleisön pyynnöstä paljastellaan sitten kunnolla - oooh!
- ja julkaistaan Iirosta vielä nakutuksen jälkeinen kokovartalokuva. Ooh, miten rohkeaa!
Ja vielä kolmas ooh! koska meillä on siis yleisöä!

Koiran kuvaaminen oli taas niin helppoa kuin heinänteko.
Malli oli nätisti, posetti vaan hienosti eikä ol-len-kaan yrittänyt istua joka välissä. Luonnon valoa oli tarjolla (kellarissa) juuri sopivasti, vaikka eletäänkin vuoden synkintä aikaa. Kuvaus saatiin siis vietyä läpi ihanteellisissa olosuhteissa ihan vain parin minuutin aikana. Kuvaajan hermot eivät kertaakaan menneet, mutta tiimi päätti ihan muuten vaan vaihtaa kuvaajaa kesken urakan. Pelkästään vaihtelun vuoksi roudasimme lopuksi koko kuvausrekvisiitan olohuoneeseen.
Lopputulos on taas taattua huippulaatua!

Nakutus

Taas on nakutuksen aika.
Nakutus on kivaa vaikkakin aika raskasta. Nakutuksessa väsyy selkä, sormet ja jalat. Nakutus voi kestää jopa viisi tuntia (Lenni) tai sitten se sujuu kuin tanssi ja valmista tulee kahdessa-kolmessa tunnissa. (Iiro)

Nakutukseen tarvitaan talouskäsineet, Jack Stripper ja Black Jack. Hyvässä herraseurassa homma on hauskempaa. ;o)
Ja tietenkin radio.
Viiden tunnin aikana ehtii kuulla Jannan Sä et ole hullu -kappaleen niin monta kertaa, että oikeasti luulee tulevansa hulluksi. Vuosi sitten vastaavaan nakutusaikaan soi radiossa lakkaamatta Me ei olla enää me, joten useamman tunnin aivopesun jälkeen stressaaja ei enää tiennyt kuka oli. Identiteettikriisi vain syveni, kun Cheek hoki puolen tunnin välein, että "kuka muu muka".

Iiron irokeesi

Kohta ollaan nakuja snaguja.

Paha paikka

Mami sanoo, että se aikoo viedä mun karvat. 

Karvasta asiaa

Kyllä käppänän elämä on välillä kurjaa.
Välillä pääsee missikisoihin ja välillä sitä ollaan niin karvaturilaita, ettei pääse mihinkään. Hyvä että kehtaa pissille viedä iltapimeällä, ja silloinkin katuvalojen ulottumattomiin, ettei kukaan näe. Agilitykaveritkin alkavat kuittailla ja sitä rataa.

Näyttelysesonki jää väkisinkin lyhyeksi, sillä käppänän voi viedä näyttelyyn vain silloin, kun karva on sopivan pitkää. Eli suurimman osan vuodesta karva on joko liian lyhyttä tai sitten liian pitkää.
Lyhyen turkin hoito ei ole ongelma. Kun ei ole karvaa, niin ei ole mitään kammattavaakaan. Paitsi vähän partaa ja jalkakarvoja.

Kun karva alkaa olla pitkää, niin käppänän omistajan hermoja koetellaan. Kaikki roskat ja heinät tarttuvat karvoihin. Erityisesti takiaiset on kauhistus. Ne tarttuvat väkäsillään jalkakarvoihin, partaan ja kaikkialle muuallekin. Niiden irrottaminen on hidasta, sillä useimmiten ne hajoavat ja leviävät. Iiro on ihan paras takiaismagneetti. Enkka on 7 takiaista yhdellä lenkillä. Kuka keksi rakkauden on ihan turha kysymys. Enempi kiinnostaisi tietää, että kuka keksi takiaiset. Stressaajalla olisi sille vähän asiaa.

Piilotan korvat niskaan ja leikin bichon friséetä

Kaksi pientä peikkoa istuu näin

Posted with Blogsy

Tuotekehitystä

Mikä ei kuulu joukkoon?

Iiro on jo pitkään tarkkaillut perheen pyykinpesurutiineja ja löytänyt niistä paljon kehittämistä. Esimerkiksi Lennin ja Iiron petejä ei pestä viikoittain, mikä on tietenkin se räikein epäkohta. Iiro osallistuu pyykinpesuun mielellään ja on aina mukana täyttämässä pyykkikonetta. Lennikin osallistuu pyykkihommiin mielellään, mutta suunta on vain toinen. Lennin mielestä likaiset sukat kuuluu kuskata olohuoneen pöydän alle eikä pyykkikoriin. Valitettavasti sinne kulkeutuu myös alushousuja, mikä saattaa joskus aiheuttaa kiusallisia tilanteita.

Iirossa on myös insinöörin vikaa. Iiron mielestä pyykinpesuaineen pitäisi liueta veteen pikkuhiljaa reikien kautta. Tätä varten Iiro on kehittänyt erityisen pesupallon, reikäpesupallon. Pikkuriikkisistä rei'istä pikkuhiljaa vapautuva pesuaine liukenee tehokkaimmin veteen. Näin pesuaine pääsee tunkeutumaan syvälle kuitujen sekaan ja pesemään vaatteet säihkyvän puhtaiksi, tuoksuviksi ja raikkaiksi. Värit pysyvät kirkkaina ja pyykki ei ole vain puhdasta vaan suorastaan syväpuhdasta.

Posted with Blogsy

Mrs. Pavlov testaa

Nukun tässä ihan vaan koiranunta

Jokainen varmaan tietää ja muistaa Pavlovin koirat sekä ehdollistumisteorian. Vanha juttu. Kyllähän koira kuin koira kuolaa, kun sille ruokaa lupaillaan, kellon kilinällä tai ilman.

Mutta teknologia-ajan koira pomppaakin sekunnissa ylös, kun iPadin kansi naksahtaa kiinni. Testattu on. Tämä on sitä kehitystä.

No, mihin te jäitte?

Juoksuaika

On se vaan tunnustettava, että joku on hurahtanut juoksuun. Niin täysillä, että voidaan jo hyvällä syyllä epäillä, että sillä jollakulla on juoksuaika. Mikään ei ole niin ihanaa (no on tietysti, monikin asia) kuin laittaa napit korviin ja antaa jalkojen lentää. Mikä riemukas vapauden tunne! Kun kuntokin on lenkki lenkiltä parantunut ja sen myötä myös vauhtia on tullut lisää, voi vain nautiskellen ihmetellä, että näinkö kevyttä tämä onkin. Jeee!
Kun askel on kevyt ja musiikki rytmittää, on elämä balanssissa. Rantapolku on kaunis, ruskan ja kimaltavan veden yhdistelmä. Baseballsien musiikki on iloisuudessaan loistavaa juoksumusaa eikä se joku voi olla nauramatta ääneen silkasta ilosta. Polku, rytmi ja kaunis luonto.

Koirien lenkki: puu, pensas, kivi, tolppa, puu, kivi, tolppa, ruoho. Aita.
Räyh räyh vastaantulijalle. Ja sitten taas pissille puskaan. Kivi, pensas, puu. Juupa juu.

Koirien lenkit tehdään nykyään erikseen.

Miten niin minä muka hidastelen? Viittiks muuten ottaa tuon sammaleen pois mun nenästä?

Posted with Blogsy

Oi, omegat!

Kesän jälkeen kaikki on ollut retuperällä. Myös koirapoikien ruokinta. Nyt se on vaan Lennin ja Iironkin hyväksyttävä, että syksy on tullut ja naistenlehtien mukaan täytyy lopettaa se viinin lipittely ja alkaa kuntoilla. Ei muuta kuin salille, pojat!

Kauheen rankkaa tämä kuntoilu

Myös ruokailu on laitettava ruotuun. Ei enää tiriseviä grillimakkaran jämiä, voipottua, grillikyljyksen läskireunuksia ja muita turhia herkkupaloja. Nyt on palattava oikeaan lautas- eiku ruokakuppimalliin. Puolet keitettyä riisiä, osa vaaleaa lihaa kuten kalkkunaa, naudanmahaa tai kanan kivipiiraa. Lisäksi tietysti kasvikset tai sallitut hedelmät. Kasan päälle tietenkin merilevää, magnesiumia, monivitamiinitabletti silloin tällöin ja öljylisäys. Tosiaankin, omegat! Loistavan bisnesvainunsa ansiosta  stressaaja haistoi (nimenomaan) superedullisen tarjouksen Maailman Voittaja-näyttelyssä ja ostaa pamautti LITRAN öljyä. Ei kannata kysyä litrahintaa... (Sillä rahalla olisi saanut viisikymmentä pulloa tavallista rypsiöljyä. Mutta kun se ei käy! Siinä ei ole oikeita omegoita.) Niin ja pieni n. yhdeksänkiloinen pikkusessu tarvitsee tätä elämän eliksiiriä elikäs voiteluainetta ööö - teelusikallisen päivässä.
Nyt jätskit pois pakkasesta, sinne tulee poikien öljyputelit.