Terveiset Rukalta!
Viikko ilman koiria on kidutusta tai ainakin hyvin outoa. Ainahan ne pyörii jaloissa tai ovat kerjäämässä rapsutuksia. Lomalla näköjään joutuu nostamaan itse lattialle pudonneet ruoatkin.
Rakkaat karvakuonot eivät päässeet lomalle mukaan, sillä vuokramökkiin on ankarasti kielletty viemästä koiria. Niinpä mamin mussukat pääsivät tuttuun koirahotelliin.
Viikon aikana bisnesnainen on karistanut kaikki työajatukset Kuusamon metsiin ja karuille soille. Aika mukavaa tyhjentää päänsä ja olla ihan empty head. Siinä sitä vain lykkii eteenpäin latua pitkin, keskittyen pelkästään hiihdon rytmiin. Potku, työntö, potku työntö. Maisema vilistää silmissä.
No joo, myönnetään. Tuo viimeinen oli liioittelua. Ähellystähän se on ja kovin verkkaista etenemistä, mutta niin rentouttavaa.
Paitsi ne perhanan ohitukset.
Taas joku toppatakkinen on kammennut itsensä ladulle, takki auki ja höyryten, ja tukkii koko ladun.
Ja pitikö ne lapsukaiset tuoda just tälle ladulle harjoittelemaan?
Turistia on kuin pipoa (heh, tosiaankin) niin, ettei meinaa sekaan mahtua. Vaihtoehtoina on jäädä jonon hännille lyllertämään tai hiihtää rivakasti ohi.
Viideskymmenes ohitus ja verenmaku suussa. Jos ohittaa, ei voi jäädä ohitettavien eteen, vaan pitää ottaa vähän reilumpi etumatka. Spurttailun lopputulos on se, että kädet tuntuvat muuttuneen ykskaks Mikki Hiiren narukäsiksi ja reidet ilmoittavat, että paukut on loppu. Happi ei riitä, naama punoittaa ja silmät tuntuvat pullistuvan ulos päästä. Onpa rentouttavaa!
Mökissä otetaan doping käyttöön. Suklaata ja magnesiumia.
Poika ilmoittaa koko seurueelle, että äiti syö KOIRIEN magnesiumia. Piti korjata, että kyllä se on ihan ihmisille tarkoitettu ja apteekista ostettu. Lenni ja Iiro syö ihmisten magnesiumia. Nekin "douppaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti