tiistai 26. toukokuuta 2015

Nolojen tilanteiden nainen

Kiire, stressi ja tuhannet muistettavat asiat sekoittavat pään.
Töissä on tiukka tahti ja paljon hoidettavia asioita eikä taakkaa helpota yhtään, että kotona on lakkiaisvalmistelut ja siihen liittyvät tsiljoonaa muistettavaa asiaa. Ylikierroksillä käymisen huomaa siitä, että aamulla ei malttaisi syödä aamupalaa loppuun ennen kuin tekee mieli jo syöksyä hammaspesulle. Tuloksena Pepsodentillä höystettyä ruisleipää. Milloinkahan sitä oppii, ettei niitä kahta asiaa voi tehdä yhtäaikaa.
Pöntöllä istuessa voi kyllä sitoa kengän nauhoja. Ja autolla ajaessa voi meikata. Tai hoitaa asiakkaiden asioita niin, että Post It-lappu on keskellä rattia ja siitä voi lukea henkilötunnukset.
Tehokkuus se on päivän sana!

Välillä käy sitten näin:
Aamulla töihin ajaessa tiukka soittokierros paikallisiin kodinkonemyymälöihin. (Ei voi kuvitellakaan ehtivänsä käymään jossain liikkeessä paikan päällä.)
" Päivää! Onko teillä pieniä jääkaappeja?"
"Kuinka pieniä?"
"No, sellanen pieni. En minä tiedä niiden mittoja. Mutta sellanen jonka voisi sulloa vaikka tason alle. Ai ei oo. No, ei sitten mitään".
Myöhemmin päivällä puhelin soi.
"Päevee! Tiällä sejase (muminaa, josta ei saa mitään selvää). Sinä oot kysellyt pientä jääkaappia."
"Joo!" Toivo heräsi heti.
" Nooo, semmonen käveli tuosta ovesta äsken sissään. Otatko sinä sen?"
"Ilman muuta! Onpa hienoo! Minä varaan sen ja tulen illalla töiden jälkeen hakemaan. Mihinkäs asti te ootte auki?"
----------
Klo 18.10 stressaaja sulki toimiston oven ja totesi, että jäi jääkaappi hakematta. Perskutti! Mutta näppäränä tyttönä laittoi tekstiviestin menemään, että tulee huomenna. Vasta kotona välähti, että ko liike onkin lauantaina suljettu. No, maanantaina sitten.

Maanantaiaamuna reippain askelin kodinkoneliikkeeseen. "Minulla on täällä varattuna pieni jääkaappi. Muistelen, että Zanussi piti olla. Ja halpakin se oli.
Myyjä tuijottaa ja alkaa hitaasti empien katsella ympärilleen. "Ei meillä kyllä... Niin että varattuna? Joku lupas laittaa lapun? Tuota noin... Oottekohan te nyt väärässä liikkeessä? Meiltä joku ois soittanut? Millonka? Perjantaina? Eee, tuota... Ku ei meillä ees myyvä Zanussia."

Siinä vaiheessa normaali ihminen kiittää kauniisti ja häipyy paikalta. Mutta stressaajapa ottikin vähän ryhdikkämmän asennon, venyi ainakin sentin lisää pituutta ja ilmoitti entistäkin kuuluvammalla äänellä, että kyllä kyseisestä liikkeestä joku soitti ja lupasi jääkaapin. Ja pitäähän sen löytyä kun on kerran luvattu. Myyjä vaihtoi kiusaantuneena jalkaa ja sopersi, että asiakas on aina oikeassa, mutta kun heillä ei vaan ole mitään pientä jääkaappia.

Ei auttanut muu kuin poistua liikkestä tyhjin toimin. Kaupan pihalla välähti: olikohan se puhelu tullut sittenkin kierrätyskeskukselta. Sieltäkin kun oli tullut jo kuukausi sitten kyseltyä jääkaappia.
Ja siellähän se nökötti, meidän pieni Zanussi. Kierrätyskeskuksella.
Elämä on paljon jännittävämpää kun sekoittaa puhelut, asiat ja paikat keskenään.
Mutta pitikin mennä firman takki päällä, perhana!

2 kommenttia:

  1. Joko stressi pakeni? Onnittelut juhlien sankarille lähettää Jiri emäntineen!

    VastaaPoista