Kevät toi, kevät toi...

Muurarin, juu. Ja paljon muuta. Kuten ne lumen alta paljastuneet koirankakkakasat. Hitsin pimpulat sentään, että niitä on hankala väistellä. Kävipä niin, että eräs onnekas kahden käppänän omistaja keräsi kiltisti pikkupikku nakusterin pikkukakkakikkareen tien poskesta ja astui samalla jonkun toisen - ei ihan niin pieneen - läjään. Kyllä otti pattiin!

Kevät toi myös tassunpesupuuhat. Joka kerta kun käydään ulkona, on pestävä myös tassut tai kurajälkiä voi seurata koko asunnon mitalta ja vielä sohvalle asti. Kätevää; siinä samalla tulee pestyä myös kylppäri, koska eihän niitä hiekkoja voi sinnekään jättää...

Kevät toi mukanaan myös työkiireet, eikä blogia ehdi edes ajatella, saati sitten päivittää.
Västäräkit, joutsenet ja ne hitonmoista mekkalaa pitävät lokit. Onko niiden ihan pakko huutaa koko ajan?

Opiskelukiireet. Jotta elämä olisi mahdollisimman monimutkaista, hermostuttavan hektistä ja hengästyttävää, kannattaa aloittaa jokin isompi opintokokonaisuus. Mielellään vielä sellainen, jossa on lopputyö. Siinä sitä riittää taas stressattavaa!

Ehkäpä kevät tuo myös paluumuuttajan, futarin, joka on vuoden asunut vieraalla maalla kaukana. Se olisi kyllä juhlaa!

 Istun tässä niin kauan että kamu tulee kotiin.

Posted with Blogsy