Juoksuaika

On se vaan tunnustettava, että joku on hurahtanut juoksuun. Niin täysillä, että voidaan jo hyvällä syyllä epäillä, että sillä jollakulla on juoksuaika. Mikään ei ole niin ihanaa (no on tietysti, monikin asia) kuin laittaa napit korviin ja antaa jalkojen lentää. Mikä riemukas vapauden tunne! Kun kuntokin on lenkki lenkiltä parantunut ja sen myötä myös vauhtia on tullut lisää, voi vain nautiskellen ihmetellä, että näinkö kevyttä tämä onkin. Jeee!
Kun askel on kevyt ja musiikki rytmittää, on elämä balanssissa. Rantapolku on kaunis, ruskan ja kimaltavan veden yhdistelmä. Baseballsien musiikki on iloisuudessaan loistavaa juoksumusaa eikä se joku voi olla nauramatta ääneen silkasta ilosta. Polku, rytmi ja kaunis luonto.

Koirien lenkki: puu, pensas, kivi, tolppa, puu, kivi, tolppa, ruoho. Aita.
Räyh räyh vastaantulijalle. Ja sitten taas pissille puskaan. Kivi, pensas, puu. Juupa juu.

Koirien lenkit tehdään nykyään erikseen.

Miten niin minä muka hidastelen? Viittiks muuten ottaa tuon sammaleen pois mun nenästä?

Posted with Blogsy