Välillä pääsee missikisoihin ja välillä sitä ollaan niin karvaturilaita, ettei pääse mihinkään. Hyvä että kehtaa pissille viedä iltapimeällä, ja silloinkin katuvalojen ulottumattomiin, ettei kukaan näe. Agilitykaveritkin alkavat kuittailla ja sitä rataa.
Näyttelysesonki jää väkisinkin lyhyeksi, sillä käppänän voi viedä näyttelyyn vain silloin, kun karva on sopivan pitkää. Eli suurimman osan vuodesta karva on joko liian lyhyttä tai sitten liian pitkää.
Lyhyen turkin hoito ei ole ongelma. Kun ei ole karvaa, niin ei ole mitään kammattavaakaan. Paitsi vähän partaa ja jalkakarvoja.
Kun karva alkaa olla pitkää, niin käppänän omistajan hermoja koetellaan. Kaikki roskat ja heinät tarttuvat karvoihin. Erityisesti takiaiset on kauhistus. Ne tarttuvat väkäsillään jalkakarvoihin, partaan ja kaikkialle muuallekin. Niiden irrottaminen on hidasta, sillä useimmiten ne hajoavat ja leviävät. Iiro on ihan paras takiaismagneetti. Enkka on 7 takiaista yhdellä lenkillä. Kuka keksi rakkauden on ihan turha kysymys. Enempi kiinnostaisi tietää, että kuka keksi takiaiset. Stressaajalla olisi sille vähän asiaa.
 |
| Piilotan korvat niskaan ja leikin bichon friséetä |
 |
| Kaksi pientä peikkoa istuu näin |
Posted with Blogsy
Turilas ja Jäärä?
VastaaPoistaMeillä ollaan vähäkarvaisessa vaiheessa, ja jännitetään, onko tammikuussa riittävästi karvaa näyttelyyn. Näillä karvaroduilla pitäisi kyllä olla enemmän aikaa ilmoittautumiseen, kun kuukautta etukäteen ei oikein vielä tiedä karvan olotilaa näyttelyhetkellä.
Juu, ehdottomasti! Iiro on se Turilas ja Lenni on puolestaan laajalti tunnettu jääräpäisyydestään. :D
VastaaPoistaKarvan kanssa on jännitetty meilläkin monet kerrat. Olenpa kerran matkustanut Tallinnaankin kuulemaan tuomarilta että "Liian lyhyt karva, ei voi maarata karvatyypi". (Virolainen naistuomari) Arvaa harmittiko!
Just näin päin ajattelinkin.
VastaaPoistaJa ehkä jonnii verran ketutti.