Niin se mies sitten lähti.
Viikoksi ties minne hurvittelemaan. No ei sentään - työmatkalle se lähti.
Ihan kauhea homma kun joutuu yksin käyttämään koirat ulkona. Jokaikinen päivä. Ja vielä monta kertaa päivässä. Miten se on mahdollista? Siis aamullakin ennen työpäivää???
Ei oo todellista.
Kuka sitten istuu puoli tuntia kirkasvalolampun ääressä ja lukee päivän lehdet ja tsekkaa feisbuukin kahvimuki kourassa. Ei kukaan! Äipän hommat jää ihan tekemättä! Järkyttävää!
Iltapäivällä onneksi on juniorin pakkotyö - ei kun anteeksi - kotityönä koirien ulkoiluttaminen lyhyesti eli ns. välipissatus.
Mutta sitten taas illalla joutuu ihan itse uudestaan, siis haloo - jo toisen kerran samana päivänä!! - pukemaan ihan hullun vaatteita päälleen, että tarkenee ulkoiluttaa koiria. Aika epistä! Kävele siinä sitten pilkkopimeessä taas samaa rundia niitten kaa, ei mitään järkee.
Tuolleen vaan lähtee työmatkalle ja jättää kaiken vastuun yhden pienen naisen heiveröisille harteille. Kyllä vastuu painaa. Yh-äidin elämä on tosi raskasta. Varmaan joutuu käymään jossain ulkona syömässä, kun eihän tässä ehdi mitään ruokaa enää tekemään. Ja shoppaillakin täytyy, kun oikeastaan ei oo mitään päälle pantavaa iltalenkille. Ei kai kukaan käy samoilla vaatteilla aamu- ja iltalenkillä?
Luultavasti täytyy myös varata kampaaja. Ihan vaan varmuuden vuoksi, jos kampaus kärsii pipon alla.
Eniten kyllä huolestuttaa Lennin ja Iiron selviäminen. Raukkaparoilta puuttuu ihan kokonaan nyt miehen roolimalli. Henkinen kehitys kärsii, se on selvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti