Kielitaitoa

"Miksi sinä opetat meidän koiralle ruotsia?"

Ääni kuului teemukin takaa. Perheenpää istui iltapalalla keittiön pöydän ääressä ja seurasi Lennin opetustuokiota eteisen puolella. Ääni oli hieman närkästynyt. "Ruotsia!?"

"No mitä sitten! Samahan se on, mitä sanaa käyttää." Lenni oli opettelemässa rally-toko liikettä, jossa koira tulee istumaan ohjaajan eteen. "Sitä paitsi Eteen-käsky on jo käytetty agilityssä. Kom! on ihan hyvä käskysana eikä Lenni tiedä, että se on ruotsia. Itse asiassa käskysana saa olla vaikka swahilia, sillä ei ole mitään väliä!" Rouva koirankouluttaja alkoi jo hikeentyä. Osaksi siitä syystä, että palkkaamiseen tarkoitetut makkarat hupenivat uhkaavaa vauhtia väärän koiran suuhun. Iiro-ipana, notkeana kuin mato ja pitkäkaulaisena kuin kirahvi, onnistui ujuttamaan kuononsa Lennin avointen leukojen eteen ja sieppasi taitavasti pitkällä kielellään makkarat parempiin suihin. Varsinainen työntekijä, poloinen Lenni, haukkasi kirjaimellisesti tyhjää. Ruskeiden silmien katse oli sydäntäsärkevän surullinen.

Keittiöstä kuului mutinaa. Jotain, mistä ei saanut selvää. Sekin vielä! Jos urputtaa, niin urputtaisi edes niin, että sen kuulisi! Sitten se tuli:

"No sano nyt edes vähän enemmän kurkkuäänteellä Komm!, niin se olis sitten saksaa. Parempi saksa kuin ruotsi."
"Ai jaa, svensktalande, bättre folk ei siis päde koiriin?"

Hetken mietiskelyn jälkeen oli annettava kuitenkin pieni myönnytys. Snautseri on oikeastaan saksalainen rotu, joten voisihan sitä kuitenkin vähän harkita. Jos sitten haluaa kaksikielisen koiran. Tai siis yksikielisen...yksi pitkä kieli kyllä riittää koiralle. Mutta siis kahta kieltä puhuvan. Mutta eihän koirat puhu muuta kuin koiraa... Äääh! Antaa olla!

Luffe, kom hit, så får du mat!

Posted with Blogsy