maanantai 29. helmikuuta 2016

Minkäs sitä sukujuurilleen voi

Hittaasti hyvä tulloo, mutta näin hittaasti ei näytä tulevan yhtään mittään!

Kysymys on blogin päivittämisestä. Tammikuussa pää oli täynnä mukavia jutun aiheita. Pirteät pikkupakkaset (-30 astetta) nipisteli silloin varpaita, sormia ja nenänpäätä. Silloin oli tarkoitus kertoa, miten näppärää on pukea pikku koiruuksia ulkoilua varten. Kahdeksan pikkupikkupikku töppöstä täytyi ujuttaa pikkupikku tassuihin pikkupikku koirille, joiden mielestä se ei ollut ollenkaan niin mukavaa. Kahden viikon jälkeen Iiro tosin alistui kohtaloonsa ja alkoi ojentaa tassua jo valmiiksi. Lenni pakeni joka ikinen kerta yläkertaan menevien rappusten alle heti kun töppöskasa otettiin esille. Ja joka ikinen kerta se kiskottiin sieltä pois.

Pakkasten jälkeen piti kirjoittaa jäätiköistä ja siitä, että nelivedosta huolimatta kumpikin koira onnistui kaatumaan kyljelleen kun jäätiköllä jalat vaan lähti alta. Ei ollut helppoa sekään.

Nuoskalumestakin voisi kirjoittaa omat juttunsa, vuan eipä kehtoo. Kyllä se vaan niin on, että ei ole stressaaja edes hidas hämäläinen. Kyllä se on ihan vuan suamaton savolaenen. Pittää siis vielä ootella sitä oekeeta mielentilloo.

Vai olisko niin, että seura tekee kaltaisekseen?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti