Kyllä koiraa kohdellaan nyt kaltoin. Pieni Iiro-reppana saa aina sillloin tällöin pienen, tosin kevyen, tällin. Mitäs pakkautuu työpöydän alle. Emäntä on lukenut elokuun ajan tiiviisti tenttiin eikä tietenkään yksin. Molemmat kaverikoirat on kaverina. Iiro pöydän alla ja Lenni vieressä.
Alkuun niille piti kantaa pedit työpöydän viereen, kun kävi sääliksi pieniä, pelkällä kovalla lattialla nukkuvia rakkaita. Jossain välissä peditkin unohtuivat, mutta se ei näyttänyt koiria haittaavan. Iiro mönki pöydän alle joka tapauksessa, oli petiä tai ei. Siinä kun aikansa lukee ja unohtaa koirien läsnäolon, ja alkaa venytellä puutuvia koipiaan niin - kops! Hups! Onneksi tömäys ei ole kova, kun on sukkasillaan eikä iloisen itäsuomalaisen emännän lyhyenlännät ja paksut kintut niin hirveän pitkälle yllä. Hyvä jos hipaisee. Eihän ne yllä edes työtuolilta lattialle vaan roikkuvat ilmassa, jos ei laita jalkojen alle kolme sanakirjaa päällekkäin tai edes Pilates-rullaa. Kaikki mitoitukset on tehty selvästi noin satakahdeksankymmentäsenttisille. On se niin väärin!
Tänään höntti-pönttö-Iiro onnistui kyllä ihan itse satuttamaan itseään. Nolo juttu. Iiro oli tuttuun tapaan pyörimässä jaloissa keittiön puolella, Fredrikson suussaan. Fredriksonin keskivartalon jäljellä olevat osat ovat jo pidempään roikkuneet kiinni toisissaan yhden sauman varassa. No, siinä oli hetki aikaa leikittää hassua koiraa, kun perheenpää laittoi ruokaa eikä huomannut, että apulainen laiskotteli ja leikki koiran kanssa. Vetoleikki päätttyi siihen, että Fredriksonista jäi puolet Iirolle ja puolet emännälle. Iiro säntäsi innoissaan oman riekaleensa kanssa eteiseen, riepotteli eli tappoi riekaletta railakkaasti ja paukautti päänsä rappujen kaiteeseen. Auts!
Onneksi ei mennyt hampaita poikki. Verta näytti tulevan ikenistä. Mahtoi Iiro miettiä, että olipa Fredriksonilla kova vasuri... Noin niin kuin päättömäksi kaniksi.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti