Tosistressaajan erottaa ns. tavisstressaajasta asenne. Ei ole nimittäin sellaista päivää, etteikö jotain stressin aihetta löydy. Otetaanpa muutama esimerkki.
Stressaajalla on neljän viikon kesäloma. Niin, VAIN neljä viikkoa. Jo ensimmäisellä viikolla on syytä muistaa, että se on niin lyhyt loma, että käytännössä se on oikeastaan jo ohi. Turha alkaa nauttia mistään. Eihän siinä tule kuin paha mieli.
Sammakot ovat stressaajan ykkösmurheenkryyni. Kun stressaaja hipsii iltayöstä kohti ulkohuussia, niin niitä penteleitä vaanii joka puolella. Iiiiiiiiiik-kirkaisujen perusteella perhe pysyy hyvin selvillä sammakkokannan tiheydestä tontilla. Keskimäärin kolmen sammakon reissuja tulee tehtyä.
Ja kun stressaaja lähtee viettämään upeaa hellepäivää keskellä järveä sijaitsevalle saarelle, niin eikös yksi pirulainen ole sielläkin valmiudessa.
Veneily olisi hauska harrastus, ellei se olisi niin kauhean pelottavaa. Siellä on nimittäin kiviä veden alla. On. Oikeasti. Paljon.
Kiviin ei voi osua, jos pysyy venereitillä, sanoo viisas ja kokenut kippari-perheenpää. Siellä on kivet ja karikot merkitty reimareilla. Ja karttaan on myös merkitty pinnan yläpuolella olevat kivet, pinnan tasossa olevat ja pinnan alapuolella piileskelevät kivet. Jos siis uskoo karttaa ja reimareita, niin mitään vaaraa ei pitäisi olla.
Siis pitäisi -
Entäs jos sillä hemmolla, joka reittiä oli merkkaamassa, sattuikin olemaan huono päivä? Jos sitä ei vaan sillä hetkellä jaksaneet kivet kiinnostaa? Tai entä jos se ajattelikin tekevänsä pientä jäynää? Tai jos ne kivet vaikka vaihtaa paikkaa?
Ei voi olla varma! Ei voi luottaa. Todellinen stressin paikka!
Puhumattakaan siitä, että kippari paljasti ajelevansa ihan muita kuin merkittyjä venereittejä...
Hyvinhän se MV meni, vaikkei päävoittoa tullutkaan. Stressistä huolimatta. Onnittelut!
VastaaPoistaPS Tytär laittaa Jirin näyttelyyn. Karva on kyllä vähän pitkähkö, mutta yritetään. nyppiä pisimmät. Ja on ainakin, mitä saksia :)