Joulun odotusta

Ihmiset tekevät kummallisia asioita joulun lähestyessä. Joku saa siivoushepulin, jollakulla on ostosvimma, jollain toisella taas alkaa armoton rumba keittiössä leipomusten ja ruokavalmistelujen kanssa.
Ja joku höntti potee niitä kaikkia. Ei mikään yllätys perheelle, joka on jo nähnyt vuosien varrella kaikki mahdolliset kohtaukset.
Hm, toivottavasti.
Koirien jouluvalmistelut tiivistyvät oikeastaan vasta aatonaattona. Sillä hetkellä kun perheenpää kantaa joulukuusen sisälle. Se täytyy nuuskuttaa tarkasti ja hyväksyä. (Vaikka varmuuden vuoksi viime vuosina sisälle on kannettu vain aito muovinen joulukuusi.) Jalkaa ei saa nostaa vaikka mieli tekisi. Toisaalta vielä hauskempaa on se, kun kaikki koristelaatikot otetaan esille. Iiro istuu ja katselee kun laatikko kerrallaan avataan. Voi sitä pienten etujalkojen teputusta, kun niin kovasti tekisi mieli leikkiä kuusenPALLOILLA. Tontun pää on kuin PALLO, mutta siihen ei saa koskea. PALLOkynttilä haisee oudolle ja maistuu pahalle. LasiPALLOJA emäntä varjelee kuin aarretta. Joulupukilla on PALLOmaha.
Ei hyvä.
Eikö missään ole Iirolle omaa jouluPALLOA? Kestämätön tilanne pienelle koiralle.

Hm...

jos ihan vain...

...vähän maistaisin... ja...

...koettaisin...

... ei varmaan kukaan huomaa? 

Posted with Blogsy