Joulupukki toi kuin toikin kummallekin koirapojalle lahjaksi oman "joulupallon". Kyseessä oli siis tennispallon näköinen mutta vähän pienempi pallo. Lennille kelta-punainen ja Iirolle kelta-sininen.
Koirulien lahjat jaettiin tietenkin ensin, koska perheen pienimmät eivät jaksaneet odottaa yhtään. (Iiro oli itse asiassa niin malttamaton, että kävi omin päin availemassa muidenkin lahjoja, kun niitä alkoi aatonaattona ilmestyä kuusen alle.) Pojat sai paketoida lahjat kahteen kertaan. Hyvää harjoitusta teineille, joiden tekemät paketit alkavat jo etäisesti muistuttaa lahjapaketteja. (Ennen oli ruttumyttynauhasotkuja, jotka olivat kyllä ihastuttavia nekin <3)
Kaikkia lahjoja ei oltu edes ehditty jakaa, kun joku huomasi, että Iiron palloon oli ilmestynyt ammottava musta aukko. Iiro itse syljeskeli mustia muovin kappaleita. Äkkiä pallo roskikseen ja joku, joka osaa stressata täpönä, alkoi etsiä jo päivystävän eläinlääkärin numeroa... Turhaan. Koira oli täysin kunnossa. Ainoa, joka olisi tarvinnyt elvytystä, tai oikeastaan ihmeen, oli pallo.
Lenniä ei kiinnostanut uusi pallo kuin hetken ajan ja niinpä se nostettiin kaapin päälle turvaan.
Joulupäivänä Iiro hoksasi, että toinen uusi pallo on kaapin päällä ja alkoi vimmatusti raapia kaapin ovea sekä kiipeillä kaappia vasten. Kun se oli neljä tuntia istunut vielä tuijottamassa palloa kaipaavasti, emäntä heltyi ja antoi pallon Iirolle. "Eihän se enää varmaan toista palloa hajota".
Hetken kuluttua pallon riekaleet kerättiin pois lattialta. Joulupallon historia oli lyhyt, vain viisitoista minuuttia. Valitettavasti niistä ei ehditty edes ottaa kuvaa.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti