Juu, juu, juuri niin - aivan!

Stressaaja on sanaton. Ei suinkaan hiljaa, ehei! Sitä vahinkoa ei kyllä tapahdu. Sanaton tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että sisältö puuttuu, mutta ääni kyllä kuuluu. Hermostunutta hihitystä, puhinaa, huokailua ja jälleen hihitystä.

Puhuu vähän mutta asiaa, saatetaan todeta jostain henkilöstä. Stressaaja on ominut sanonnan ja tehnyt siitä oman versionsa: puhuu vähän asiaa. Tuskin yhtään. Mistään.

Stressi iski jälleen ihan täpöllä. Ensin puhelun muodossa ja sitten sähköpostin.

Puhelu alkoi suunnilleen näin: "Täällä on sejase, hei! Soittelin sinulle sellaisella asialla, että löysin sinun Stressaajan koirablogin. Suunnittelen syksyksi radioon ohjelmasarjaa hyvinvoinnista. Yhtenä aiheena voisi olla stressi. Haluaisitko tulla juttelemaan ohjelmaan stressistä? Miltäs tämä kuulostaa?"

Ai miltäkö? Minäkö? Hih!

Päässä vilisti miljoona ajatusta kuin hedelmäpelin kuviota. Sitten ne myös pysähtyivät yksitellen, töksähtäen. Radioon? Minä? En minä osaa mitään puhua! Minä vaan kirjoitan. Voisinko vastata kysymyksiin kirjoittamalla? No hei, se on radio!

Mitä minun pitäisi puhua? Stressistä? No joo, siinä minä olen tooosi hyvä. Oikea asiantuntija. Öhöm.
Mistä tahansa voi stressata. Mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Siinä mielessä se on hyvä harrastus, että se kulkee kätevästi mukana kaikkialle. Lomalla, matkoilla, mustikkametsässä, missä vaan. Aina voi murehtia tai märehtiä menneitä, tuskailla tulevia, useimmiten olemattomia tai tahattomia, toisinaan tekaistuja, joskus jopa keksittyjä tai ihan mitä vaan. Jos siis tahtoo.

Itse asiassa stressaaja on saattanut keksiä ensimmäisenä maailmassa stressityynyn. Tyyny on ilmeisesti sitonut itseensä vuosien varrella melkoisen huolimäärän. Sen sisältämä stressi ja ahdistus alkoi salakavalasti vapautua ilmaan heti kaupunkiasuntoon saavuttaessa. Rentouttava mökkielämä hyvin nukuttuine öineen jäi siis taakse samalla kun veneen peräaallot. Ensimmäinen kaupunkiyö meni ensin painiksi pussilakanan kanssa, sillä se yritti boamaisella tavalla kietoutua nukkujan ympärille ja kuristaa viattoman uhrinsa. Ja sitten se tyyny alkoi syöttää nukkujan alitajuntaan levottomia unikuvia, työasioita ja jopa pikkupainajaisia. Hyi olkoon! Tahtoo uuden tyynyn.

Haastattelussa taitaa olla parasta lainata Semmareiden Ruohonjuuritasolla-kappaletta. Vastaus kaikkiin kysymyksiin on juu, juu, juuri niin, aivan. Ettei tarvitse jälkikäteen murehtia suusta ulos loikkinutta kokonaista sammakkoyhdyskuntaa. Vai laumaa? Kumpi se on? Äh!
Kesäpäiviä ja huolettomia veneretkiä jäävät kaipaamaan me veneilijät.

Posted with Blogsy