Pieni sieni

Piipposen harrastukset lisääntyivät tänään yhdellä. Emäntä oli eräs iltayö pongannut netissä Sienikoirakurssin ja laittoi sinne innoissaan ilmoittautumisen menemään saman tien. Mielessä siintelivät muhkeat kanttarellikuormat, joita perheenpää siirtelisi kottikärryillä autoon ja myyntiin sekä samanmoiset setelipinot. Hm, olikohan ihan realistinen ajatus.

Lauantaiaamuna klo 05.00 heräsi emäntä siihen, että Lenni on nostanut etutassunsa sängyn reunalle ja tuijotti kirkkain silmin emäntää. Jaahas, nyt on kiire, totesi emäntä ja ryntäsi avaamaan ulko-oven. Lenni ampaisi kuin raketti pihalle ja kyykistyi heti. Ja niin pölähti varpusparvi pitkin pihanurmikkoa.
Sitten takaisin nukkumaan. Juuri kun löytyi hyvä asento ja tuli tunne, että tässähän saattaisi vielä vaikka nukahtaa uudelleen, oksensi Iiro eteisen matolle. Sille ainoalle matolle, joka ei ollut vielä pesulassa. Sitten alkoi saman tien oven raapiminen. Ja niin nähtiin toinenkin varpusparvi etupihalla.

Sitten ei enää nukuttanutkaan.

Klo 9 alkavalle sienikoirakurssille raahusti silmät ristissä emäntä yksinään. Koirat jäivät parantelemaan vatsaansa kotiin.

Kurssilla oli aluksi luento-osuus. Stressaaja oli nohevana (kahvin voimalla) ja raapusti kolme sivua muistiinpanoja. Luennon jälkeen paikalla olevat koirat pääsivät harjoittelemaan kanttarellin etsimistä käytännössä. Muut ohjaajat seurasivat harjoituksia vieressä.

Kurssin ensimmäisen päivän päätyttyä ohjaaja kysyi stressaajalta, että tietääkö tämä, mitä tämä tekee kotona ennen huomista. "Jep", kuului vastaus. " Luen muistiinpanot."
Mitäs sen jälkeen?, kysyi ohjaaja.
"Annan Iironkin lukea muistiinpanot".

No, kotona tehtiin kuin tehtiinkin ohjeiden mukaan. Kanttarelli lasipurkkiin ja sitä nuuskimaan. Kun lasipurkki on kädessä, kaikki onnistuu hienosti, mutta kun purkin laittaa maahan, seuraa keilausta. Purkki on nurin alta aikayksikön. Mitäs on vuodesta toiseen jankutettu koske-käskyä...!

Synttäripäivän kunniaksi stressaaja toivoi pääsevänsä mökille saunaan. Perheenpää lämmitti saunaa ja samalla oli hyvä treenata kanttarellin etsimistä. Uskomatonta mutta totta, Iiro löysi mökin nurmikolta kanttarelleja. Aika mahtavaa! Vielä täytyisi kuitenkin treenata ilmaisua. Nimittäin kun sieni löytyi, Iiro päätti kaivaa sen ylös ihan itse.

Oh no, tästä on vielä pitkä matka kanttarellikoiraksi.

Posted with Blogsy

Päiväkirjamerkintöjä, osa 2

Tiistai 5.7.
Selvästi hyvä päivä. Aamulla kuntosalilla spinning-tunnilla Futarin ja hänen kylkimyyrynsä kanssa.
Hiki irtosi ja takapuoli hellänä. Tästä kuntoilemattomuuden suosta noustaan vielä!
Päivällä juostu hoitamassa asioita, joita ei työpäivinä ehdi hoitaa. Passikuvat haettu ja passi tilattu. Jonottaa täytyi poliisilaitoksella ja keljutti, kun vanha passi oli unohtunut kotiin. Virkailija sanoi, että ajokortti ei yksin riitä, tarvitaan kaksi muutakin korttia. Ja niitähän löytyi! Lompakossa ei muuta olekaan kuin erilaisia kortteja! (Miten niin Mustin ja Mirrin kanta-asiakaskortti ei kelpaa?)
Joululahjaksi saatu lahjakortti tuli viimein käytettyä. Tosin se oli ehtinyt mennä umpeen kesäkuun lopussa, mutta vielä se kelpasi.
Ruoanlaittoa, kahvittelua.
Etätehtävistä kaksi valmistui illan aikana. Enää kolme jäljellä. Jee! Ai niin, lopputyön johdantoluku täytyy myös raapustella loman aikana.
Sadetta, sadetta... Iltalenkki tarvottiin pururadalla. Kuin uitettuja koiria, kaikki kolme.

Keskiviikkona 6.7.
Ihana hidas aamu! Heräilyä 9 aikoihin, perheenpää käytti koirat aamulenkillä ja stressaaja nautti aamukaffeet sillä aikaa. Aika luksusta!
Uusi sohva- ja sänkymyymälä tsekattu. Ei aiheuttanut toimenpiteitä.
Ruokakaupassa.
Ruoanlaittoa. Hm, taas! Yllättävän paljon menee aikaa kyökin puolella. Avustajana Iiro.
Iltapäiväkahvittelun jälkeen taas etätehtävien työstämistä. Tehtävä nro 3 valmistui. Avustajana Iiro.
Sitten rangelle! Ämpärillinen palloja huiskittu pellolle onnistuneesti tai vähemmän onnistuneesti. Treeniä tarvitaan selvästi lisää.
Iltalenkillä Lenni ja Iiro. Eikä edes kastuttu. Loistavia ohituksia tuli useampia. Olisiko niin, että remmirähjä Iiro olisi jotain oppinut?

Torstai 7.7.
Golf-opetusta aamupäivällä. Iltapäivällä kierros perheenpään kanssa. Ei vieläkään tasoituskierrosta näköpiirissä, huokaus. Täytyy kuitenkin olla iloinen muutamista tosi komeista lyönneistä! Hitsi vieköön, täältä tullaan!
Loputkin etätehtävät valmistui. Jeeeee! No jaa, vielä oikoluku ja viimeistely, mutta asiat on jo paperilla.

Perjantai 8.7. (ja lauantai siinä samalla...)
Kauppareissu ja pakkausta. Mökille suuntaa hän. Siis he. Koko konkkaronkka ja revohka: perheenpää, mummi, hujoppi ja hujopin kaveri JP sekä tietenkin ressaaja ja sessu nassikkaiset. Auto oli täpösen täynnä, koirat matkusti sylissä mutta niin vaan perille päästiin.

Saunomista ja uimista sekä syömistä. Parasta kesäpuuhaa.

Yöllä aitassa alkoi säpinä. Ampiainen oli päässyt oven raosta pujahtamaan sisälle. Molemmat koirat pelkäsivät pörinää ja piiloutuivat sängyn alle. Perheenpää alkoi metsästää ampiaista kärpäslätkällä ja huiski umpimähkään sinne tänne osuen ilmeisesti lopulta myös pörisijään. Ainakin ääni vaimeni. Jossain välissä pörisijä oli kai tuikannut piikkinsä Lennin takajalkaan, sillä lauantaina huomattiin, että oikea takajalka oli hieman turvoksissa ja kuumotti. Pistokohtaan ilmeisesti sattui yöllä aika kipeästi, sillä pitkin yötä Lenni kolisteli pitkin aittaa ja vaihtoi asentoa tiuhaan. Koko yön se reppana piileskeli nurkissa eikä tullut omalle pedilleen ennen kuin aamulla. Jalka on edelleen turvoksissa mutta ei näytä onneksi aristavan. Lohdutukseksi Lenni on saanut savulohta.

Unen puutteen aiheuttama adrenaliinipiikki sai aikaan sen, että saunakamari ja saunan kuisti on putsplank.

Posted with Blogsy

Päiväkirjamerkintöjä

"Hellepäivät ovat taaksejäänyttä elämää. Säätyyppi muuttuu!"
ilmoittivat lööpit ystävällisesti jo viime viikolla, kun stressaaja laski päiviä loman alkuun. Ja toden totta! Lauantaina 2.7. oli vielä kaunista, lämmintä, jopa helteistä. Kesämökin rantasaunan remontti valmistui juuri sopivasti viikonlopuksi. Koko pitkä kevät on odotettu pesuhuoneen remontin valmistumista, eikä juhannuskaan tuntunut juhannukselta ilman rantasaunan lempeitä löylyjä ja pulahtamista Puulan raikkaaseen veteen. (Toki muuten oli ihan juhlan tuntua ilmassa: viime hetken muutoksia, hätäilyä juhlien onnistumisesta, ruokien miettimistä ja haalimista kiireellä).


Perheenpää lämmitti saunaa huolella ja samalla ihasteltiin remppamiehen siistiä työtä. Kylläpä kelpaa aloittaa loma ja muuttaa neljäksi viikoksi mökille luonnon rauhaan.
Kaunis ja rauhallinen ilta. Koko loma vielä edessä.

Kukkuu!

Sunnuntai 4.7.


Ilmatieteenlaitoksen sivuja ladattu tässä perheessä monta kymmentä kertaa. Aina sama tulos. Vaikka välillä katsoi iPadiltä ja hetken päästä puhelimesta. Sama lohduton näky. Aamupäivä pilvistä ja iltapäivällä ukkostaa ja sataa koko loppuillan.


Päivä oli erityisen tärkeä, sillä rakkaat ystävät oli kutsuttu lomanaloittajaisiin veneelle. Mutta koska ilmatieteenlaitos varoitteli punaisin kirjaimin rajusta ukonilmasta, sai Muikkunen jäädä ankkuriin.
Kuoharit ja kaffeet ehdittiin kuitenkin mökin terassilla nauttia, ennen kuin ukkonen alkoi jyristä. Sitten oli pakko siirtyä sisälle, kun yksi ystävien koirista alkoi täristä pelosta, kun myrsky jyräsi yli niemen. Loppujen lopuksi vettä ei tullut kovinkaan paljon. Kotikaupunki pääsi jälleen lööppeihin, sillä Iltasanomista luettiin illalla, että kaupungilla oli tulvinut oikein kunnolla. Vettä oli ollut kauppojen lattioilla ja kellareissa. Futari oli kesätyöpaikassaan kantanut saaveja myymälän puolelle, kun yläkerran apteekissa lainehtinut vesi valui lamppujen raoista alakerran urheilukauppaan. Huh!

Mökillä jyrinän hiljentyessä saunan lempeät löylyt (perheenpää ei taaskaan muistanut että koivuhalot ovat hemmetin tehokkaita, yli 90 astetta on vähän kipakka lämpötila) kutsuivat taas. Ja vaikka savukala jäikin sateesta johtuen haaveeksi, niin mukava oli istua ystävien kanssa ruokapöytään ja nauttia illallista pitkän kaavan mukaan sateen ropistessa kattoon.


Illalla futari ja hujoppi esittivät kotona keittiössä paidattomina hulvattomia koreografioita ja omaperäistä ääntelyä. Luultavasti ne lauloivat, englanniksi? Ihania ovat. <3


Maanantai 4.7.


Ensimmäinen virallinen lomapäivä. Vasta kolme post it-lappua pöytään lätkäistynä. "En minä mitään työlistoja tee" on kuultu ennenkin ja nyt taas. Hm. Parantumaton tapaus. Mutta jospa näistä listoista ei tulisikaan tällä kertaa stressi! Oikeastaan on ihan älyttömän kiva ajatus päästä siivoamaan autotalli. ( Perheenpää on varmaan eri mieltä, kun joutuu itsekin hommiin.)  Eräs asiakas sanoi viime viikolla, että kun heittää pois tarpeetonta tavaraa, niin siivoaa samalla myös elämästään kaiken turhan pois. Juuri niin! Loistava ajatus ja hienosti sanottu. Nyt lähtee!


Ai niin! Päiväkirjamerkinnät sen vuoksi, että loma kuluu liian kuitenkin liian nopeasti eikä viimeisinä lomapäivinä kuitenkaan muista mitä kaikkea lomalla ehti tekemään. Että saisi jotenkin vangittua jokaisen ihanan hetken, eikä koskaan unohtaisi.

Posted with Blogsy

Mökkielämää

Mökillä on mukavaa. Yleensä.

Toisaalta, kun mökkejä on useampi, niin myös "pientä puuhastelua" riittää. Joku siivoaa, pesee saunoja ja putsaa aittoja. Tai kitkee kukkapenkkejä, kastelee kukkia tai touhuaa muuten vaan. Jos ei muuta ole, niin laittaa vaikka ruokaa. Jollain perheenjäsenellä on aina ruoka-aika.

Ylä-Savossa olevalla mökillä siivousurakka osui tänä vuonna kesäkuun alkupäiville. Ensimmäinen puulieden lämmitysyritys ns. esilämmitys, päättyi jälleen kerran Savusukelluksen alkeet-kurssiin. Savun sekaan hävisi myös isosisko. Hetken hätäännyksen jälkeen tuli älynväläys: tämän suvun naiset eivät ole hetkeäkään hiljaa, joten ei muuta kuin ääntä kohti. Räpätys kuului saunan suunnasta, joten sinne siis. Ja siellähän se sisko itsekseen höpötteli ja tökki kepillä savuavaa kiuasta.

Seuraavana päivänä oli sitten tartuttava tositoimeen. Siivouspäivä koitti onneksi kirkkaana. Kaikki kamat ulos ja hämähäkinverkkojen kimppuun. Tällä kertaa pääsi vain muutama kirkaisu, vaikka kaikki maailman hämähäkit olivat päättäneet muuttaa talven aikana sisätiloihin. Sen verran äänekästä siivous kuitenkin oli, että edellisenä iltana rannalla uiskennelleet joutsenet päättivät vaihtaa maisemaa. Äkkiseltään ei uskoisi, että stressaaja on maatalon tyttö, sillä hämähäkit ja muut ötökät ovat Iljettävien Otusten -inhokkilistan ykkösenä.

Eikä niiltä iljetyksiltä vältytty kahta viikkoa myöhemmin Mikkelin mökilläkään. Yäk, yäk, yäk. Vielä kerran yäk! Voiton vei kuitenkin tämän vuoden äklöimmän putsattavan kisassa ne neljä onnetonta pikkulintua, jotka olivat onnistuneet tunkemaan itsensä sisätiloihin (ilmeisesti ilmanvaihtoputken kautta) ja pas*oneet koko huushollin hätäpäissään. Tv oli valkoraidallinen, pöydät ja tasot täynnä osumia... Jopa anopin keksipurkki oli saanut komean kuorrutuksen!

No, juhannuksena kaikki näytti oikein hyvältä. Tuskin kukaan vieraista huomasi verholautaan jäänyttä kökköä. Toivottavasti.

Ensi juhannuksena taidetaan lähteä veneilemään. On ainakin vähemmän siivottavaa. Eikä nämä kaverit niuhota siivouksesta.

Posted with Blogsy

Kevät toi, kevät toi...

Muurarin, juu. Ja paljon muuta. Kuten ne lumen alta paljastuneet koirankakkakasat. Hitsin pimpulat sentään, että niitä on hankala väistellä. Kävipä niin, että eräs onnekas kahden käppänän omistaja keräsi kiltisti pikkupikku nakusterin pikkukakkakikkareen tien poskesta ja astui samalla jonkun toisen - ei ihan niin pieneen - läjään. Kyllä otti pattiin!

Kevät toi myös tassunpesupuuhat. Joka kerta kun käydään ulkona, on pestävä myös tassut tai kurajälkiä voi seurata koko asunnon mitalta ja vielä sohvalle asti. Kätevää; siinä samalla tulee pestyä myös kylppäri, koska eihän niitä hiekkoja voi sinnekään jättää...

Kevät toi mukanaan myös työkiireet, eikä blogia ehdi edes ajatella, saati sitten päivittää.
Västäräkit, joutsenet ja ne hitonmoista mekkalaa pitävät lokit. Onko niiden ihan pakko huutaa koko ajan?

Opiskelukiireet. Jotta elämä olisi mahdollisimman monimutkaista, hermostuttavan hektistä ja hengästyttävää, kannattaa aloittaa jokin isompi opintokokonaisuus. Mielellään vielä sellainen, jossa on lopputyö. Siinä sitä riittää taas stressattavaa!

Ehkäpä kevät tuo myös paluumuuttajan, futarin, joka on vuoden asunut vieraalla maalla kaukana. Se olisi kyllä juhlaa!

 Istun tässä niin kauan että kamu tulee kotiin.

Posted with Blogsy

Huh helpotus!

Eläinlääkärissä:

Mennään jo pois!

No, jos ei mennä niin minä istun sitten tässä.

Kuka tuolta tulee?

Se minun patti oli saanut alkunsa tukkeutuneesta talirauhasesta. Taas tuo äippä panikoi ihan turhaan.

Posted with Blogsy

Voihan patti!

Kuningas Lenni ei ole enää ihan nuori poika. Ikää herralla on jo 10 vuotta ja 5 kuukautta. Ikä ei näy päälle päin; valjaita päälle puettaessa herra pakittelee ja "vikuroi" leikkien kuin nuoret pennut. Muutenkin kun puhutaan uloslähtemisestä, Lenni alkaa säntäillä edes takaisin ja pomppii innosta.

Mutta Lennin lempinojatuoli on pysynyt viime aikoina tyhjänä. Jonkun kerran emäntä on huomannut vanhan herran tuijottavan tuoliaan kaihoisasti ja nostanut Lenniäisen omalle valtaistuimelleen. Hyppääminen korkealle tuolille ei enää onnistu. Lenni-reppana joutuu siis tyytymään mattoon ja nukkuu olohuoneessa ollessaan pöydän alla. Makuuhuoneessa koiruleilla on kisa siitä, että kumpi pääsee "patteripaikalle". Toinen koirien pedeistä on nimittäin lämpimän patterin vieressä ja siitä on tullut Lennin lempipaikka. Ehkä vanhoja luita kolottaa oikeasti.

Muitakin huolia on ilmaantunut. Lennin niskassa, vähän lavan yläpuolella on kova patti. Joulukuussa käytiin näyttämässä sitä sitä eka kertaa eläinlääkärille. Ohjeeksi tuli vain seurata pattia ja varata uusi aika lääkärille, jos patti kasvaa. Patti ei ole kasvanut, mutta tullut jotenkin kovemmaksi ja lähemmäksi ihon pintaa, joten leikkausaika on varattu maanantaiksi. Viime viikolla otetaan leikkausta varten verikokeet. Niissä näkyi muutoksia maksa-arvoissa. Ennen leikkausta on tarkoitus tutkia myös maksa. Toivotaan, että kaikki menee hyvin. Pitäkäähän peukkuja!

Posted with Blogsy